Ei koruja yli yhdeksän markan - Säädellyt ylellisyydet ja niiden kulutus 1520-luvun Tallinnassa
Kivelä, Hanna (2015)
Kivelä, Hanna
2015
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502061062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502061062
Tiivistelmä
Opinnäytteessäni tutkin mikä syy tai syyt johtivat ylellisyystuotteiden valmistusta, omistamista ja käyttämistä rajoittavan lainsäädännön esiintymiseen 1500-luvun alkupuolen Tallinnassa. Lähteinä käytän hyvin vähän tutkittuja Tallinnan raadin luomia ylellisyyssäädöksiä 1500-luvun alusta. Toisena lähteenä ovat Tallinnan kaupunkilaisten luomat testamentit. Ylellisyyssäädökset ovat luonteeltaan normatiivisia säädöksiä ja ne säätelevät ja rajaavat ihmisten elämää materiaalisesta näkökulmasta ja niistä on mahdollista löytää vihjeitä aikansa ajattelusta ja tapakulttuurista. Yhdistettynä testamentteihin, ne kertovat jotakin aikalaisten elämästä, arjesta ja tässä tapauksessa myös kulutustottumuksista. Tutkimus etenee kahdessa osassa. Ensin selvitetään minkälaisen kontekstin 1500-luvun Tallinnan luo. Se on toteutettu pitkälti kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin, jossa lähteiden sisältöä luokitellaan ja analysoidaan. Toisessa osassa keskitytään miten Tallinnan raadin luomat ylellisyyssäädökset ilmentävät aikansa taloutta, moraalia ja sosiaalista hierarkiaa sekä yhteiskunnallista järjestystä, mitä ne mahdollisesti viestittävät ja miten nämä säädökset noita linjoja noudattavat Tallinnan kohdalta. Oletuksena on, että Tallinnan lainsäädäntö kulki samoilla linjoilla kuin muuallakin tuona aikana. Oletuksena on myöskin se, että tärkeimmäksi motiiviksi nousee keskiajalle ja uudelle ajalle tyyppillisen hierarkkisen yhteiskunnan turvaaminen. Toinen osio on luonteeltaan analysoivampi ja hyödyntää pohjaa, jonka ensimmäinen osio luo. Tutkimuksen päätelmät perustuvat Tallinnan säädösten, testamenttien ja tutkimuskirjallisuuden tulosten vertailulle. Tallinna oli kauppakaupunkina yksi tärkeistä Hansaliiton kaupungeista ja Suomenkin historian kannalta merkittävimpiä kaupunkeja. Se on hyvin säilyneen arkistomateriaalin ja vähäisen tutkimuksen takia mielenkiintoinen kohde tutkimukselle. Pohjoinen Eurooppa ja Hansaliitto muodostavat oman kulttuurisen alueensa omine erityispiirteineen. Kulutusyhteiskunnan merkit, jossa hyödykkeitä ostetaan muutoinkin, kuin vain välittömän toimeentulon takia, olivat tutkimuksessa nähtävissä. Aineiston analyysi vahvisti vertailtaessa Tallinnan oikeudellisen suhteen Lyypekkiin, jossa luotiin samoja säädöksiä jo aiemmin. Samalla tulivat esiin Hansaliittoon liittyvä vahva saksalainen kulttuurivaikutus ja sen ilmiöt, jotka realisoituivat vahvimmin Tallinnan kaupungin hierarkkisessa järjestyksessä. Säädöksissä näkyivät rajoitukset koskien pukeutumista, vaatteiden ja asusteiden valmistusta, myyntiä sekä niiden käyttämistä julkisessa ympäristössä. Myös ajallinen kehitys oli nähtävissä ja tämä asettaa tutkimuksen kontekstin keskiajan ja uuden ajan vaihteen tuntumaan, jossa on piirteitä, joita on pidetty tyypillisinä osin toiselle ja osin toiselle ajalle. Vaatteita ja asusteita on rajattu niiden arvon, materiaalin ja käyttäjän aseman mukaan Tallinnassa samoin kuin muuallakin. Säädöksissä on käsitelty molempia sukupuolia, mutta naisia koskevien säädösten osuus on suurempi. Hierarkian lisäksi toinen vahva motiivi säädösten taustalla näyttäisi olevan talous. Yhtenä säätämisen syynä voidaan pitää tarvetta talouspoliittiseen hallintaan.