The complementation of the verb propose in recent British English
Saarimäki, Veera (2015)
Saarimäki, Veera
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502061060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502061060
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään selvittämään propose-verbin käyttäytymistä 1780-luvulta nykypäivään komplementaation näkökulmasta. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on valottaa verbin komplementaatiossa noin 200 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia sekä luoda yleiskatsaus sen komplementaatiorakenteeseen tämän päivän brittienglannissa.
Ensisijaisena tutkimusmateriaalina käytetään kahta korpusta: historiallinen materiaali koostuu 1710-1920-luvuilta tekstejä sisältävästä The Corpus of Late Modern English Texts -korpuksesta (CLMET) haetuista esiintymistä, kun taas nykypäivän esimerkkien lähteenä on 1960-1990-luvut kattava The British National Corpus (BNC). Näistä aiempi on jaettu kolmeen 70 vuoden ajanjaksoon, joista tässä tutkimuksessa käytetään kahta jälkimmäistä. Jotta nykypäivän data vastaisi rakenteeltaan mahdollisimman hyvin kaunokirjallisista teksteistä koostuvaa historiallista dataa, rajataan materiaalihaut BNC:ssä koskemaan ainoastaan kaunokirjallista osa-aluetta.
Tutkielman alkupuolisko koostuu tutkimusta pohjustavasta teoriaosuudesta sekä sanakirjoihin ja kielioppiteoksiin pohjautuvasta alustavasta analyysistä. Näiden avulla rakennetaan lähtökohta omalle tutkimukselle, joka on pääosassa tutkielman toisessa puoliskossa. Tutkimusosio etenee kronologisesti vanhemmasta datasta tuoreempaan: aikaisimman datan analyysin yhteydessä muodostetaan alustava, kattava kokonaiskuva propose-verbin käyttäytymisestä autenttisessa ympäristössä, jota tarkennetaan myöhempien osioiden sisältämän vertailun perusteella.
Tutkimuksessa havaittiin, että propose-verbin käyttö on yleisesti vähentynyt 1780-luvulta nykypäivää lähestyttäessä. Verbin yleisin komplementti on to-infinitiivi, joka on vahvistanut asemaansa ensimmäisellä ajanjaksolla samassa tilanteessa olevaan nominilausekkeeseen (NP) nähden. Näiden kahden lisäksi propose-verbin yleisiä komplementteja ovat that-lauseke, intransitiivista käyttöä kuvaava ∅ sekä to + NP lauseke. That-lausekkeen osuus kaikista komplementeista on vähentynyt, kun taas ∅ on kasvattanut osuuttaan tasaisesti 1780-luvulta alkaen. To + NP lauseke on propose-verbin komplementeista ainoa, joka on yleistynyt käytössä myös tekstien sanamäärään eikä ainoastaan muihin komplementtivaihtoehtoihin suhteutettuna. Komplementtirakenteen lisäksi tutkimusmateriaalista nousi tärkeänä löydöksenä esiin propose-verbin monimuotoiset kontrolliominaisuudet.
Ensisijaisena tutkimusmateriaalina käytetään kahta korpusta: historiallinen materiaali koostuu 1710-1920-luvuilta tekstejä sisältävästä The Corpus of Late Modern English Texts -korpuksesta (CLMET) haetuista esiintymistä, kun taas nykypäivän esimerkkien lähteenä on 1960-1990-luvut kattava The British National Corpus (BNC). Näistä aiempi on jaettu kolmeen 70 vuoden ajanjaksoon, joista tässä tutkimuksessa käytetään kahta jälkimmäistä. Jotta nykypäivän data vastaisi rakenteeltaan mahdollisimman hyvin kaunokirjallisista teksteistä koostuvaa historiallista dataa, rajataan materiaalihaut BNC:ssä koskemaan ainoastaan kaunokirjallista osa-aluetta.
Tutkielman alkupuolisko koostuu tutkimusta pohjustavasta teoriaosuudesta sekä sanakirjoihin ja kielioppiteoksiin pohjautuvasta alustavasta analyysistä. Näiden avulla rakennetaan lähtökohta omalle tutkimukselle, joka on pääosassa tutkielman toisessa puoliskossa. Tutkimusosio etenee kronologisesti vanhemmasta datasta tuoreempaan: aikaisimman datan analyysin yhteydessä muodostetaan alustava, kattava kokonaiskuva propose-verbin käyttäytymisestä autenttisessa ympäristössä, jota tarkennetaan myöhempien osioiden sisältämän vertailun perusteella.
Tutkimuksessa havaittiin, että propose-verbin käyttö on yleisesti vähentynyt 1780-luvulta nykypäivää lähestyttäessä. Verbin yleisin komplementti on to-infinitiivi, joka on vahvistanut asemaansa ensimmäisellä ajanjaksolla samassa tilanteessa olevaan nominilausekkeeseen (NP) nähden. Näiden kahden lisäksi propose-verbin yleisiä komplementteja ovat that-lauseke, intransitiivista käyttöä kuvaava ∅ sekä to + NP lauseke. That-lausekkeen osuus kaikista komplementeista on vähentynyt, kun taas ∅ on kasvattanut osuuttaan tasaisesti 1780-luvulta alkaen. To + NP lauseke on propose-verbin komplementeista ainoa, joka on yleistynyt käytössä myös tekstien sanamäärään eikä ainoastaan muihin komplementtivaihtoehtoihin suhteutettuna. Komplementtirakenteen lisäksi tutkimusmateriaalista nousi tärkeänä löydöksenä esiin propose-verbin monimuotoiset kontrolliominaisuudet.