Poliittisen teatterin jäljillä. Mikko Kannisen ja työryhmän Näkijä/Tekijä-esityksestä.
Naukkarinen, Sanni (2015)
2015
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502041056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502041056
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia ja tarkastella poliittisen teatterin käsitettä erityisesti suomalaisen nykyteatterin ja draaman jälkeisen teatterin näkökulmasta. Käsitys teatterin poliittisuudesta on ajan myötä murtunut ja se näyttäisi hakevan edelleen muotoaan. Pelkästään aiheidensa kautta poliittinen teatteri nähdään helposti taantumuksellisena tai riittämättömänä. Yleisesti ottaen teatterin poliittisuus liitetäänkin aiheiden sijasta tai niiden rinnalla teatterin muotoon tai tekemisen asenteeseen.
Kartoitan tässä tutkielmassa poliittisen teatterin käsitettä sekä eri teatteriteoreetikoiden määritelmien että Suomessa poliittiseksi nähdyn teatterin historialla ja 2000-luvulla poliittisesta teatterista käydyn diskurssin avulla. Suhteutan poliittisen teatterin käsitettä myös varsinaiseen politiikan käsitteeseen. Merkittävänä teoreettisena osuutena toimii kuitenkin erityisesti nykyteatterin ja draaman jälkeisen teatterin poliittisuutta käsittelevä lähdeaineisto.
Analysoimalla draaman jälkeistä ja suomalaista nykyteatteria edustavaa esitystä pyrin hahmottamaan erilaisia poliittiseen teatteriin yhdistettyjä piirteitä. Esitysanalyysin kohteena on Mikko Kannisen ja työryhmän Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa eli Nätyllä tuottama opetusproduktioesitys Näkijä/Tekijä (2012). Esityksen päämateriaalina työryhmä käytti Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaania (1972) sekä Hans-Thies Lehmannin (2009) draaman jälkeisen teatterin teoriaa.
Keskityn esitysanalyysissä Näkijä/Tekijän draaman jälkeisen teatteriin liitettyjen erityispiirteiden lisäksi esityksen tekotapaan, median käyttötapoihin, poliittisiin aiheisiin sekä karnevalismiin ja satiiriin. Esitys soveltuu poliittisen teatterin piirteiden hahmottamisen työkaluksi muun muassa siksi, että Näkijä/Tekijän yhtenä lähtökohtana toimivat työryhmän maailman muuttamista peräänkuuluttavat kysymykset: "Onko maailmassa jotain vialla?" ja "Mitä sille pitäisi tehdä?". Lisäksi Näkijä/Tekijä luokiteltiin poliittiseksi teatteriksi kahdessa esityksestä kirjoitetussa kritiikissä.
Teatterin poliittisuutta tai poliittista teatteria voidaan hahmottaa monesta eri näkökulmasta. Vaikka poliittisuus voidaan nähdä osana taiteen autonomiaa tai teatteriin julkisena tapahtumana kuuluvana piirteenä, ei kaikki teatteri kuitenkaan ole poliittista. Kyse näyttäisi ennen kaikkea olevan taiteen ja poliittisuuden jatkuvasta jännitteisestä suhteesta, joka muotoutuu ympäristössään aina uudelleen. Aidosti poliittisessa teatterissa kyse ei ole yleisön vakuuttamisesta jonkin aatteen puolesta, vaan enemminkin vapaasta ja vuorovaikutteisesta kohtaamisesta, joka viestii muutoksen mahdollisuudesta.
Kartoitan tässä tutkielmassa poliittisen teatterin käsitettä sekä eri teatteriteoreetikoiden määritelmien että Suomessa poliittiseksi nähdyn teatterin historialla ja 2000-luvulla poliittisesta teatterista käydyn diskurssin avulla. Suhteutan poliittisen teatterin käsitettä myös varsinaiseen politiikan käsitteeseen. Merkittävänä teoreettisena osuutena toimii kuitenkin erityisesti nykyteatterin ja draaman jälkeisen teatterin poliittisuutta käsittelevä lähdeaineisto.
Analysoimalla draaman jälkeistä ja suomalaista nykyteatteria edustavaa esitystä pyrin hahmottamaan erilaisia poliittiseen teatteriin yhdistettyjä piirteitä. Esitysanalyysin kohteena on Mikko Kannisen ja työryhmän Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa eli Nätyllä tuottama opetusproduktioesitys Näkijä/Tekijä (2012). Esityksen päämateriaalina työryhmä käytti Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaania (1972) sekä Hans-Thies Lehmannin (2009) draaman jälkeisen teatterin teoriaa.
Keskityn esitysanalyysissä Näkijä/Tekijän draaman jälkeisen teatteriin liitettyjen erityispiirteiden lisäksi esityksen tekotapaan, median käyttötapoihin, poliittisiin aiheisiin sekä karnevalismiin ja satiiriin. Esitys soveltuu poliittisen teatterin piirteiden hahmottamisen työkaluksi muun muassa siksi, että Näkijä/Tekijän yhtenä lähtökohtana toimivat työryhmän maailman muuttamista peräänkuuluttavat kysymykset: "Onko maailmassa jotain vialla?" ja "Mitä sille pitäisi tehdä?". Lisäksi Näkijä/Tekijä luokiteltiin poliittiseksi teatteriksi kahdessa esityksestä kirjoitetussa kritiikissä.
Teatterin poliittisuutta tai poliittista teatteria voidaan hahmottaa monesta eri näkökulmasta. Vaikka poliittisuus voidaan nähdä osana taiteen autonomiaa tai teatteriin julkisena tapahtumana kuuluvana piirteenä, ei kaikki teatteri kuitenkaan ole poliittista. Kyse näyttäisi ennen kaikkea olevan taiteen ja poliittisuuden jatkuvasta jännitteisestä suhteesta, joka muotoutuu ympäristössään aina uudelleen. Aidosti poliittisessa teatterissa kyse ei ole yleisön vakuuttamisesta jonkin aatteen puolesta, vaan enemminkin vapaasta ja vuorovaikutteisesta kohtaamisesta, joka viestii muutoksen mahdollisuudesta.