Supportive Communication in Finnish Men’s Friendships

Abstract

Tämä puheviestinnän väitöskirja sijoittuu interpersonaalisen viestinnän tulkinnalliseen traditioon. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää sosiaalisen tuen ilmiötä ja sen viestinnällistä toteutumista eli supportiivista viestintää suomalaisten miesten ystävyyssuhteissa. Tutkimuksessa selvitetään miesten tavoitteita tuen antamisessa sekä niitä viestinnällisiä tapoja, joilla miehet pyrkivät tavoitteensa saavuttamaan. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin merkityksiin, joita vuorovaikutussuhteella, sukupuolella ja kulttuurilla on suomalaisten miesten supportiivisissa viestintätilanteissa ystävien kanssa. Tutkimus osallistuu tulosten avulla supportiivisen viestinnän teorian kehittämiseen.

Miesten ajatellaan usein välttelevän tunteista puhumista, minkä takia heitä saatetaan pitää naisia heikompina tuen antajina. Stereotyyppisessä ajattelussa suomalaisten miesten ongelmat selittyvät sillä, että he eivät puhu vaikeuksistaan eivätkä ylläpidä tukea antavia ihmissuhteita. Aikaisempi tukea antavan eli supportiivisen viestinnän tutkimus on pääosin yhdysvaltalaista. Tutkimuksissa on havaittu, että miehet ja naiset arvioivat samankaltaisen, tunteet huomioon ottavan tuen hyödylliseksi. Miehet eivät kuitenkaan ole arvioissaan yhtä kriittisiä kuin naiset. Tuloksia on selitetty sillä, että miehet ovat naisia taitamattomampia viestijöitä ja vähemmän motivoituneita sekä tuen antamiseen että annetun tuen käsittele- miseen. Supportiivinen viestintä on kuitenkin monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat sekä viestinnän sisällölliset että ulkoiset seikat. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista kuvata myös supportiivisia viestintätilanteita sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota ainoastaan viestinnän sisältöön. Esimerkiksi kontekstuaaliset tekijät, kuten vuorovaikutus- kumppanien välinen suhde, voivat ohjata niitä tulkintoja ja merkityksiä, joita supportiiviselle viestinnälle annetaan.

Väitöskirja koostuu neljästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta julkaisusta sekä yhteenvedosta. Osajulkaisut pyrkivät vastaamaan tutkimustavoitteeseen seuraavasti: ensimmäisessä julkaisussa määritellään sosiaalisen tuen ydin (Study I), minkä jälkeen sen viestinnällistä toteutumista eli supportiivista viestintää tarkastellaan miesten ystävyyssuhteissa sekä yleisesti (Study II) että erityisissä ongelmatilanteissa (Study III). Näissä julkaisuissa kuvataan lisäksi hyödyllisenä pidetyn tuen tavoitteita ja viestintätapoja. Neljännessä osajulkaisussa havainnollistetaan tilanteita ja paikkoja, joissa suomalaisten miesten ongelmista puhuminen merkityksellistyy tukea antavaksi (Study IV).

Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jonka pääasiallisena aineistona on 25 suomalaisen, 21–67-vuotiaan (M=41, Md=37) miehen haastattelua. Empiirinen aineisto kerättiin jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta mieheltä kahdella eri haastattelumenetelmällä: teemahaastattelulla ja episodihaastattelulla. Lisäksi yhdessä julkaisussa redusoitiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä sosiaalisen tuen määritelmiä (Study I). Julkaisuissa käytetyt aineistot analysoitiin sekä laadullisin (I–IV) että määrällisin (III) menetelmin.

Tutkimus osoittaa, että sosiaalinen tuki on tietoisuutta siitä, millainen on ”lovi”, joka voi syntyä tai on syntynyt ihmisen kokonaisena pitämään tai ehjäksi toivomaan elämänkokemukseen, sekä toiseutta, joka pyrkii auttamaan siinä, että kokemus elämästä tulisi jälleen ehjäksi. Kokemus ongelmasta ja siitä selviytymisestä on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Miesten supportiivisissa viestintätilanteissa on hyödyllistä, että niin tuen saaja kuin tuen antaja hyväksyy haavoittuvaisuuden kokemukset osaksi ihmisen elämää ja sallii haavoittuvaisuuden ilmenemisen myös ystävien välisessä vuorovaikutuksessa. Haavoittuvaisuuden kokemuksen jakaminen vahvistaa keskinäistä yhteyttä ja läheisyyttä miesten ystävyyssuhteissa.

Tulosten mukaan miesten supportiivisen viestinnän tavoitteena on auttaa ystävää pääsemään ongelmasta eteenpäin. Tähän tavoitteeseen miehet pyrkivät kanssaolemisella, vartenolemisella ja peilaamisella. Näitä tuenantotapoja viestitään kuuntelemalla aktiivisesti ja myötätuntoisesti, tuottamalla ystävälle myönteisiä tunteita sekä auttamalla häntä uudelleen arvioimaan kokemustaan. Koska miesten ystävyyssuhteiden supportiivinen viestintä tapahtuu usein kulttuurisesti tunnistettavissa tilanteissa ja merkityksellisissä paikoissa, kuten saunoessa tai mökkeillessä, myös hiljaisuus ja rauhassa yhdessä oleminen saavat supportiivisia merkityksiä.

Tutkimuksen tulokset havainnollistavat, että kulttuuri tai sukupuoli ei määritä supportiivista viestintäkäyttäytymistä läheisen ystävän kanssa vaan kyseiset kontekstuaaliset tekijät pikemminkin heijastuvat viestintään ja tulevat neuvotelluiksi vuorovaikutuksessa. Miesten supportiivisen viestinnän tavoitteita ja tapoja ohjaavat eniten ystävän yksilölliset piirteet, ystävyyssuhteen laatu sekä tuen saajan ongelman luonne. Ystävyyssuhteen läheisyys mahdollistaa myös suorapuheisen tuen antamisen, jossa ”hyvän ystävän” identiteetin ylläpitäminen on ”maskuliinisen miehen” identiteettiä merkityksellisempää. Yksilön tuen tarve on ainutlaatuinen ja siksi saatavilla oleminen, autonomian tukeminen sekä aitous ja rehellisyys ovat keskeisiä elementtejä miesten supportiivisessa viestinnässä. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että mitä läheisempi miesten ystävyyssuhde on, sitä todennäköisemmin emotionaalista tukea on saatavilla. Kuitenkin merkityksellisiä tuenannon vuorovaikutustilanteita voi syntyä myös vieraiden ihmisten kesken, kun vuorovaikutuskumppanit jakavat yhteisen ymmärryksen viestintätilanteesta ja päätyvät ”puhumaan henkeviä”.

Tulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneilla suomalaisilla miehillä on läheisiä ystävyyssuhteita, joissa emotionaalista tukea viestitään. Omien haavoittuvaisuuden kokemusten tunnustaminen ja niiden hyväksyminen toisissa lähentää ihmissuhdetta. Aktiivinen ja empaattinen kuunteleminen on keskeinen supportiivisen viestinnän muoto. Tuloksissa korostuu lisäksi motivaation merkitys tukea annettaessa. Hyödyllinen tuki on toisen asemaan asettumista, mutta ei ainoastaan ongelman kokijana vaan myös tuen tarvitsijana ja sen vastaanottajana. Koska toisen kokemusta ei miesten mukaan voi koskaan täysin ymmärtää, miehet välttävät verbaalisesti määrittämästä ystävälle hänen kokemustaan ja pyrkivät mieluummin hienovaraiseen tuen antamiseen. Tutkimus luokin uuden käsitteen kokemuskeskeinen tuki, jossa toisen ihmisen yksilöllistä kokemusta pyritään kunnioittamaan tiedostamalla aktiivisesti supportiivisen viestintätilanteen ainutlaatuiset piirteet. Usean viestintätavoitteen yhtäaikainen hallinta, kuten tavoite ylläpitää sekä ystävyyssuhdetta että supportiivista vuorovaikutusta, edellyttää miehiltä vuorovaikutusosaamista.

This dissertation represents the field of interpersonal communication and focuses on support in Finnish men’s friendships. The purpose of the interpretive research is to depict and understand the phenomenon of social support and supportive communication through men’s experiences. The research aims to distinguish men’s supportive functions, goals and support approaches with friends, and the meaning of three contexts —relationship, gender, and culture— in supportive conversations. By doing so the dissertation addresses the leading theory on supportive communication, the theory of person-centeredness.

Men are said to avoid talking about emotional troubles, which reflects on the stereotype of men being poorly skilled at comforting. In fact, many of the problems that Finnish men may encounter in life are rationalized for being the result of little self-disclosure and agentic relationships. Yet, no study so far has explored Finnish men’s supportive communication with friends. Previous, mainly Anglo-American research has found that men and women evaluate similar types of supportive messages as most sensitive and helpful. Nevertheless, men do not discriminate as strongly as women between the highly sophisticated and less sophisticated supportive communication. This is usually explained by men having lesser motivation and skill in providing and processing of such support. Supportive communication, however, is a complex process and both content and non-content elements influence the interpretation of messages. There may be contextual elements that act as triggers for sensations, associations, and heuristics for men, which connect supportive conversations and their benefits together.

This dissertation comprises of four peer-reviewed original publications and an overviewing thesis. The studies approached the subject matter in following ways: Social support definitions and men’s experiences of support were reduced to propose the essence of social support (Study I). The subsequent studies built on the essence by scrutinizing how men depict its manifestation—supportive communication—in friendships. The research described the support goals and support approaches that men perceive beneficial and unbeneficial in general (Study II) and in problem-specific situations (Study III). The final sub-study further distinguished the meaningful settings and modes of being for Finnish men to talk about troubles with others (Study IV).

The research was conducted with multiple methods: The data consists of two sets of interviews, thematic and episode interviews, as well as of social support definitions. The empirical material was gathered with 25 Finnish men (21–67 years of age, M=41, Mdn=37). The data were analyzed with both qualitative (Studies I, II, III, IV) and quantitative means (Study III).

The results reveal that the essence of social support is the awareness of a real or potential void in a person’s life experience, and of otherness, which attempt to assist another in altering the experience to achieve wholeness. The unique nature of individuals’ problems requires accepting one’s own and the friend’s vulnerability as inherent to the lived experience of a human being. This is key in meaningful supportive conversation. Empathy is being part of the experience of another’s coping with verbal and nonverbal means.

The results show that the function of Finnish men’s supportive communication is to assist the friend to move forward. Men aim to be with, be for, and reflect with the friend. Consequently, their key support approaches are listening actively and empathically, promoting positive affect, and helping a friend to reappraise his experience. Quietude is also a valued approach in some support situations, particularly in culturally meaningful settings like the sauna or the cabin.

The results further propose that supportive communication with a friend who is experiencing a problem is not determined by culture or male gender even though supportive conversations are shaped by these contexts. The provided support depends primarily on the individual’s characteristics and the friendship and problem contexts. Friendship closeness enables the provision of explicit emotional support as the “good friend” identity is more valued than sustaining a “masculine man” identity. The individual’s experience of needing support is unique and therefore authenticity, availability, and support for one’s autonomy are important characteristics of men’s supportive communication. However, meaningful experiences of supportive conversations can take place even with strangers when the interactants share an understanding of “talking deep” as a communication scene.

This research shows that individual Finnish men do have close friendships in which emotional support is provided. Meeting vulnerability with empathy enhances connection in men’s friendships. Active-emphatic listening is an important aspect of support provision. The results underline the significance of motivation in supportive communication. Beneficial support acknowledges otherness and is thus experience-centered: The helper is mindful not only, or necessarily, about the friend’s problem but also about his experience of needing and receiving support. Men’s supportive communication situations are typically interpersonal and best oriented towards as unique conversations. They have vast possibilities to entail emotional support as well as distraction with the goal of assisting the friend to endure his autonomous coping. Such supportive communication, which addresses both relational and interactional goals, requires skills in social perception, message production and reception, and interaction coordination.