Peruskouluikäisen lapsen minäkuva ja sen yhteys tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin

Abstract

Myönteinen minäkuva lapsuudessa vaikuttaa suotuisasti muun muassa lapsen koulumenestykseen, aktiivisuuteen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen. Kielteinen minäkuva sen sijaan on usein yhteydessä oppimisvaikeuksiin sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin. Alakouluikäisten lasten minäkuva on yleensä myönteinen, mutta muuttuu kielteisemmäksi yläkouluiässä. Minäkuvan eri osa-alueista on löydetty sukupuolieroja, mutta tutkimustulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia arvioitaessa tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset ja vanhemmat arvioivat ongelmia samalla tavalla, mutta arvioiden väliset yhteydet ovat olleet heikkoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko peruskouluikäisten tyttöjen ja poikien minäkuvissa eroja ikäryhmittäin. Lisäksi tutkittiin lasten minäkuvan yhteyttä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin, erityisen tuen tarpeeseen ja opetusmuotoon. Lopuksi tarkasteltiin, ovatko lapsen ja vanhemman arviot lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmista samansuuntaisia.

Tutkimukseen osallistui 213 peruskouluikäistä lasta, joista 102 oli tyttöjä ja 111 poikia. Lapset arvioivat omaa minäkuvaansa täyttämällä Piers-Harris 2 -minäkuvamittarin. Vanhemmat arvioivat lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia täyttämällä Conners' Parent Rating Scales -Revised -mittarin ja osa (n = 45) 6-9 -luokkalaisista lapsista arvioi omia tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiaan täyttämällä Conners-Wells' Adolescent Self-Report Scale -mittarin. Oppimisvaikeuksia, erityisen tuen tarvetta ja opetusmuotoa mitattiin vanhempien arvioimana.

Alakouluikäiset tytöt ja pojat arvioivat olevansa vähemmän ahdistuneita kuin yläkouluikäiset. 6-10-vuotiaat tytöt arvioivat minäkuvansa osa-alueita (akateeminen minäkuva, suosio kavereiden kesken, elämäntyytyväisyys) myönteisemmin kuin pojat, mutta 14-15-vuotiaat tytöt olivat poikia ahdistuneempia ja elämäänsä tyytymättömämpiä. Kielteinen minäkuva oli yhteydessä suurempiin tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin ja erityisen tuen tarpeeseen, mutta ei opetusmuotoon. Lapset ja vanhemmat arvioivat lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia samansuuntaisesti, löydettyjen yhteyksien vahvuuksien vaihdellessa heikosta korkeaan.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että lasten minäkuvan vahvistaminen varhain peruskoulun alussa on tärkeää. Erityistä huomiota tulisi suunnata oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja murrosikäisten tyttöjen minäkuvien tukemiseen. Tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia arvioitaessa tulisi hyödyntää mahdollisimman monen arvioitsijan arvioita, vaikka lapsen ja vanhemman arviot lapsen ongelmista ovatkin usein samansuuntaisia. Koska kyseessä ei ollut pitkittäistutkimus, ei syy-seuraus suhteita voitu tutkia. Seurantatutkimuksen tarve on suuri. Jatkossa minäkuvan vaikutusta tulisi tutkia muun muassa opiskelualan valintaan, työllistymiseen ja syrjäytymisvaaraan.