Maiseman peittäjät: Alkuopetuksen oppilaiden ja taiteilijoiden valokuvailmaisun yhteisiä piirteitä
Sandberg, Tiina (2014)
Sandberg, Tiina
2014
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501151029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501151029
Tiivistelmä
Tutkielmani koostuu kahdesta osasta. Alkuopetuksen oppilaiden kanssa tekemässäni valokuvausprojektissa lapset kuvasivat kuukauden ajan itselleen tärkeitä ympäristöjä. Tässä produktiivisessa osuudessa halusin selvittää, soveltuuko pitkä kamera kotiin -tyyppinen valokuvaustehtävä 7-8 -vuotiaille lapsille. Samalla keräsin aineistoa tutkimusta varten. Projektissa puhuin kuvista kahden kesken kunkin oppilaan kanssa, ja lopuksi luokka keskusteli yhdessä mielenkiintoisimmista kuvista. Tutkimukseen osallistui 12 oppilasta, ja he kuvasivat keskimäärin 50 kuvaa. Tehtäväkokonaisuus sopi hyvin alkuopetukseen.
Valokuvausprojekti liittyy kriittiseen mediakasvatukseen ja taidekasvatukseen. Koulutuksen tasa-arvon kannalta on tärkeää, että koulussa käsitellään lasten elämismaailmaan liittyviä kuvia: näin jokaisella on mahdollisuus kiinnostua kuvasta ja oppia kuvanlukutaitoja. Jo alkuopetuksen oppilaat voivat saada välineitä kuvan välittämien viestien arviointiin.
Tutkimussuunnitelman muodostin aineiston keräämisen jälkeen. Opetin samaan aikaan valokuvausta kuvataiteeseen erikoistuville opiskelijoille, ja katselin paljon erityisesti suomalaisten valokuvataiteilijoiden teoksia. Aloin huomata samankaltaisuuksia tutkimukseen osallistuneiden lasten ja taiteilijoiden valokuvissa. Tutkimuksessani etsin kuvapareja, joista löytyi jokin yhteinen tekijä: rakenne, tunnelma, väri tai jokin vaikeasti sanoiksi muotoutuva asia. Etsin Roland Barthesin punctumia: jotakin, joka erottaa kuvan tavanomaisesta ja jää mieleen. Valokuvataiteilijoiden töitä lasten kuvien pariksi etsin kirjoista ja internetistä. Yhteisiä piirteitä oli helppo löytää. Lapset kuvasivat talven pimeimpään aikaan, ja kuvissa oli nähtävissä pimeys, jonkinlainen melankolia. Suomalaisten valokuvataiteilijoiden töissä nämä ovat tavanomaisia teemoja. Lapsille valokuva tarkoittaa usein samaa kuin kuvaamisen kohde, mikä korostaa valokuvan ikonisuutta.
Pohdin valokuvataiteen olemusta, ja löysin Juha Suonpään ajatuksia suomalaisen valokuvataiteen maneereista. Yksi maneereista on peittäminen, jota esiintyy myös maisemakuvissa. Tätä peittämistä löytyi monista maisemakuvista, niin valokuvataiteilijoiden kuin lastenkin töistä.
Kokonaisuuden jäsentäjänä tutkimuksessani toimi gadamerilainen hermeneutiikka. Valokuvaajana ja kuva-alan ammattilaisena en lähtenyt liikkeelle tyhjästä. Tutkimus on tarkentunut ja jäsentynyt kierros kierrokselta hermeneuttisessa kehässä.
Vertaus taiteeseen ei ollut tutkimuksessani arvostuskysymys, mutta vertailu auttoi minua näkemään lasten valokuvailmaisun hienouden. Lapsi ei ollut tässäkään projektissa harjoittelemassa tulevaisuutta varten, vaan kuvaamassa tässä ja nyt.
Valokuvausprojekti liittyy kriittiseen mediakasvatukseen ja taidekasvatukseen. Koulutuksen tasa-arvon kannalta on tärkeää, että koulussa käsitellään lasten elämismaailmaan liittyviä kuvia: näin jokaisella on mahdollisuus kiinnostua kuvasta ja oppia kuvanlukutaitoja. Jo alkuopetuksen oppilaat voivat saada välineitä kuvan välittämien viestien arviointiin.
Tutkimussuunnitelman muodostin aineiston keräämisen jälkeen. Opetin samaan aikaan valokuvausta kuvataiteeseen erikoistuville opiskelijoille, ja katselin paljon erityisesti suomalaisten valokuvataiteilijoiden teoksia. Aloin huomata samankaltaisuuksia tutkimukseen osallistuneiden lasten ja taiteilijoiden valokuvissa. Tutkimuksessani etsin kuvapareja, joista löytyi jokin yhteinen tekijä: rakenne, tunnelma, väri tai jokin vaikeasti sanoiksi muotoutuva asia. Etsin Roland Barthesin punctumia: jotakin, joka erottaa kuvan tavanomaisesta ja jää mieleen. Valokuvataiteilijoiden töitä lasten kuvien pariksi etsin kirjoista ja internetistä. Yhteisiä piirteitä oli helppo löytää. Lapset kuvasivat talven pimeimpään aikaan, ja kuvissa oli nähtävissä pimeys, jonkinlainen melankolia. Suomalaisten valokuvataiteilijoiden töissä nämä ovat tavanomaisia teemoja. Lapsille valokuva tarkoittaa usein samaa kuin kuvaamisen kohde, mikä korostaa valokuvan ikonisuutta.
Pohdin valokuvataiteen olemusta, ja löysin Juha Suonpään ajatuksia suomalaisen valokuvataiteen maneereista. Yksi maneereista on peittäminen, jota esiintyy myös maisemakuvissa. Tätä peittämistä löytyi monista maisemakuvista, niin valokuvataiteilijoiden kuin lastenkin töistä.
Kokonaisuuden jäsentäjänä tutkimuksessani toimi gadamerilainen hermeneutiikka. Valokuvaajana ja kuva-alan ammattilaisena en lähtenyt liikkeelle tyhjästä. Tutkimus on tarkentunut ja jäsentynyt kierros kierrokselta hermeneuttisessa kehässä.
Vertaus taiteeseen ei ollut tutkimuksessani arvostuskysymys, mutta vertailu auttoi minua näkemään lasten valokuvailmaisun hienouden. Lapsi ei ollut tässäkään projektissa harjoittelemassa tulevaisuutta varten, vaan kuvaamassa tässä ja nyt.