"Niille ei oo enää mitään tehtävissä" - vai onko sittenkin? Ikääntyvien palomiesten työurat psykologisen sopimuksen näkökulmasta
Haake, Niki (2015)
2015
Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Work, Welfare and Wellbeing
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-01-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501151027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201501151027
Tiivistelmä
Työn vaatiman fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen on havaittu haastavaksi ikääntyvien palomiesten keskuudessa, ja nykyisellään suuri osa palomiehistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle ennen 65-vuoden eläkeikää. Jo 20 vuoden ajan palomiesten työurien loppupäähän on pyritty muodostamaan vaihtoehtoisia urapolkuja työurien jatkamiseksi, mutta käytännön kokemustietoa vaihtoehtoisista urapoluista on kertynyt niukasti. Tässä tutkielmassa tarkastelen palomiesten kokemuksia vaihtoehtoisista työurista ja niihin liittyvää problematiikkaa psykologisen sopimuksen näkökulmasta.
Tutkielman aineisto ja menetelmät koostuvat kahdesta erillisestä osasta. Ensimmäisen, kvantitatiivisen aineiston muodostaa pelastuslaitosten ensimmäinen valtakunnallinen työhyvinvointikysely ja sen työuria koskevat kysymykset (N=2125). Toisen aineiston muodostavat neljän ns. työuraprosessin läpikäyneen palomiehen haastattelut. Haastateltavien työnkuvaa on muutettu vaihtoehtoisiin tehtäviin pelastuslaitoksilla.
Pelastuslaitosten työhyvinvointikyselyn vastaajista muut kuin operatiivista (hälytysluontoista) työtä tekevät erottuivat omaksi ryhmäkseen sillä heillä oli positiivisemmat urakokemukset ja he uskoivat vahvemmin terveenä eläkeelle pääsyyn. Pelastustoiminnan toimialalla (N=907) hyväksi koetulla fyysisellä kunnolla, muulla kuin 24-tuntisella työajalla ja AMK -tutkinnolla oli positiivinen yhteys uskoon terveenä eläkkeelle pääsyyn. Merkittävin havainto työurien kehittämisen kannalta oli, että oman työn kehitysmahdollisuudet ja työnantajalta saatu tuki olivat positiivisesti yhteydessä uskoon terveenä eläkkeelle pääsyyn.
Haastattelujen perusteella työntekijöiltä puuttui kokonaiskäsitys työuriin liittyvistä prosesseista ja niiden kulusta ja ne koettiin hajanaisiksi. Työntekijöiden ohjaus ja tuki puuttuivat lähes kokonaan. Yksi suurimmista esteistä vaihtoehtoisten työurien löytymiselle oli haluttomuus muuttaa tehtävänkuvaa. Estäviä tekijöitä olivat tiiviit sosiaaliset suhteet, työaika ja palkka. Tästä huolimatta osa palomiehistä oli onnistuneesti omaksunut uuden työnkuvan ja työidentiteetin. Kaikkien haastateltavien puheessa oli merkkejä psykologisen sopimuksen murtumisesta, mutta vain osan kohdalla prosessi oli johtanut vanhan relationaalisen sopimuksen muuntumiseen uudeksi tasapainotetuksi psykologiseksi sopimukseksi. Jatkossa pelastuslaitoksilla tulisikin kiinnittää enemmän huomiota ikääntyvien palomiesten tukemiseen työuraprosessin aikana, niin, että se mahdollistaa entistä sujuvammin uuden työidentiteetin omaksumisen.
Tutkielman aineisto ja menetelmät koostuvat kahdesta erillisestä osasta. Ensimmäisen, kvantitatiivisen aineiston muodostaa pelastuslaitosten ensimmäinen valtakunnallinen työhyvinvointikysely ja sen työuria koskevat kysymykset (N=2125). Toisen aineiston muodostavat neljän ns. työuraprosessin läpikäyneen palomiehen haastattelut. Haastateltavien työnkuvaa on muutettu vaihtoehtoisiin tehtäviin pelastuslaitoksilla.
Pelastuslaitosten työhyvinvointikyselyn vastaajista muut kuin operatiivista (hälytysluontoista) työtä tekevät erottuivat omaksi ryhmäkseen sillä heillä oli positiivisemmat urakokemukset ja he uskoivat vahvemmin terveenä eläkeelle pääsyyn. Pelastustoiminnan toimialalla (N=907) hyväksi koetulla fyysisellä kunnolla, muulla kuin 24-tuntisella työajalla ja AMK -tutkinnolla oli positiivinen yhteys uskoon terveenä eläkkeelle pääsyyn. Merkittävin havainto työurien kehittämisen kannalta oli, että oman työn kehitysmahdollisuudet ja työnantajalta saatu tuki olivat positiivisesti yhteydessä uskoon terveenä eläkkeelle pääsyyn.
Haastattelujen perusteella työntekijöiltä puuttui kokonaiskäsitys työuriin liittyvistä prosesseista ja niiden kulusta ja ne koettiin hajanaisiksi. Työntekijöiden ohjaus ja tuki puuttuivat lähes kokonaan. Yksi suurimmista esteistä vaihtoehtoisten työurien löytymiselle oli haluttomuus muuttaa tehtävänkuvaa. Estäviä tekijöitä olivat tiiviit sosiaaliset suhteet, työaika ja palkka. Tästä huolimatta osa palomiehistä oli onnistuneesti omaksunut uuden työnkuvan ja työidentiteetin. Kaikkien haastateltavien puheessa oli merkkejä psykologisen sopimuksen murtumisesta, mutta vain osan kohdalla prosessi oli johtanut vanhan relationaalisen sopimuksen muuntumiseen uudeksi tasapainotetuksi psykologiseksi sopimukseksi. Jatkossa pelastuslaitoksilla tulisikin kiinnittää enemmän huomiota ikääntyvien palomiesten tukemiseen työuraprosessin aikana, niin, että se mahdollistaa entistä sujuvammin uuden työidentiteetin omaksumisen.