Opetushenkilöstön harkintavalta perusopetuksen ojentamistilanteessa
Valtonen, Virve (2014)
2014
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412292538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412292538
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa opetushenkilöstön harkintavallasta kokonaiskuva perusopetuksen ojentamistilanteessa. Opetushenkilöstöllä tarkoitetaan perusopetuksen opettajaa sekä rehtoria. Ojentamistilanteella tarkoitetaan sellaista perusopetuksen tilannetta, jossa opetushenkilöstön voi käyttää ojentamiskeinoja eli oppilaan poistamista luokasta, opetuksen epäämistä, omaisuuden haltuun ottoa sekä voimakeinojen käyttöä edellisten yhteydessä tiettyjen edellytysten täyttyessä tai oppilaan tavaroiden tarkastusta.
Perusopetuslain (628/1998) muutosten yhteydessä on lisätty toimivaltaa opetushenkilöstölle edellä mainittujen ojentamiskeinojen käyttöön. Toimivaltuuksien lisääminen on aiheuttanut sen, että opetushenkilöstön asemaa tarkastellaan enemmän viranhaltijan näkökulmasta kuin perinteisen kasvatuksen asiantuntijan näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan opetushenkilöstön harkintavaltaa sekä eri laintasoisten säännösten ja viranomaismääräysten ja -ohjeiden näkökulmasta sekä tosiasiaseikkojen pohjalta kokonaisuutena. Harkintavallan tarkastelu pohjaa oikeusrealismille. Tutkimuksessa vastataan siihen, millaiset ovat opetushenkilöstön harkintavallan rajat ojentamiskeinojen käytössä, sekä siihen, miten keinojen käytön sääntely ja ohjeistus suhteutuvat tosiasiallisesti vaikuttaviin seikkoihin.
Harkintavaltaa tarkastellaan perusopetuslain säännösten lisäksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien sekä lapsioikeuden, hallinnon oikeusperiaatteiden, muiden valtiontasoisten viranomaismääräysten sekä kunnan ja koulun sääntelyn kautta sekä erilaisten tosiasiallisesti harkintaan vaikuttavien seikkojen kautta. Merkittävin tekijä harkintavallassa on opetushenkilöstön osaaminen, joka tulisi jatkossa turvata oppilaiden oikeuksien ja oikeusturvan takaamiseksi.
Perusopetuslain (628/1998) muutosten yhteydessä on lisätty toimivaltaa opetushenkilöstölle edellä mainittujen ojentamiskeinojen käyttöön. Toimivaltuuksien lisääminen on aiheuttanut sen, että opetushenkilöstön asemaa tarkastellaan enemmän viranhaltijan näkökulmasta kuin perinteisen kasvatuksen asiantuntijan näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan opetushenkilöstön harkintavaltaa sekä eri laintasoisten säännösten ja viranomaismääräysten ja -ohjeiden näkökulmasta sekä tosiasiaseikkojen pohjalta kokonaisuutena. Harkintavallan tarkastelu pohjaa oikeusrealismille. Tutkimuksessa vastataan siihen, millaiset ovat opetushenkilöstön harkintavallan rajat ojentamiskeinojen käytössä, sekä siihen, miten keinojen käytön sääntely ja ohjeistus suhteutuvat tosiasiallisesti vaikuttaviin seikkoihin.
Harkintavaltaa tarkastellaan perusopetuslain säännösten lisäksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien sekä lapsioikeuden, hallinnon oikeusperiaatteiden, muiden valtiontasoisten viranomaismääräysten sekä kunnan ja koulun sääntelyn kautta sekä erilaisten tosiasiallisesti harkintaan vaikuttavien seikkojen kautta. Merkittävin tekijä harkintavallassa on opetushenkilöstön osaaminen, joka tulisi jatkossa turvata oppilaiden oikeuksien ja oikeusturvan takaamiseksi.