Euroopan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen - unionin toimet ulkopuolisen valvonnan alaisuuteen

Abstract

Tutkimuksen aiheena on Euroopan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Liittymisestä tekee merkittävän se, että ensimmäistä kertaa unioni ja sen toimielimet sitoutuvat ulkopuoliseen ihmisoikeusvalvontaan. Toisekseen unioni on ensimmäinen kansainvälinen järjestö, joka liittyy kyseiseen sopimukseen. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena on, mitä unionin sitoutuminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen harjoittamaan ulkopuoliseen valvontaan tarkoittaa, ottaen huomioon unionin erityisen sui generis- luonteen. Unionilla on erityislaatuinen oikeusjärjestys, jossa päätöksenteko tapahtuu unionitasolla, mutta suurin osa sen lainsäädännöstä implementoidaan kansallisella tasolla.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään kuinka laajaa ja minkä tasoista ihmisoikeusvalvontaa unionin toimielimiin ja lainsäädäntöön tullaan liittymisen myötä EIT:n toimesta kohdistamaan. Voimassaolevassa oikeustilassa EIT:llä ei ole toimivaltaa suoraan unionin toimielimiä vastaan, vaan vastuu EIS:n loukkauksista voi aktualisoitua jäsenvaltioiden vastuun kautta. EIT on kuitenkin ollut melko pidättyväinen unionioikeutta koskevien valituksien osalta. Tarkastelemalla EIT:n linjaa koskien jäsenvaltioiden vastuuta väitetyistä unionioikeuden aiheuttamista EIS:n loukkauksista, pyritään havaitsemaan ne katvealueet, joihin EIT:n valvonta ei EU:n osalta voimassaolevassa oikeustilassa tällä hetkellä ulotu. Tämän perusteella tuodaan esiin, kuinka liittyminen sopimukseen tulee tilannetta muuttamaan. Keskeiseen asemaan nousee EIT:n ja EU:n toimivaltasuhteita tällä hetkellä pitkälti määrittävän Bosphorus-presumption tulevaisuus, jonka mukaan voimassaolevassa oikeustilassa perusoikeuksien suojan tason EU:ssa voidaan olettaa olevan vastaavaa EIS:n tarjoamaan suojaan, minkä vuoksi EIT vain poikkeuksellisesti tutkii jäsenvaltioiden EU-oikeuden mukaisia implementointi- toimia.

Tutkimus on oikeusdogmaattinen, mutta siinä on myös vahvasti de lege ferenda-, sekä oikeusvertailevan tutkimuksen piirteitä. Pääasiallisena oikeuslähteenä tutkimuksessa on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tulevaa oikeustilaa tarkasteltaessa keskeiseen asemaan nousee asiantuntijakirjoitukset. Tutkimuksessa pyritään myös antamaan de lege ferenda kannanotto siihen, millainen tulevan oikeustilan tulisi olla.

Tässä vaiheessa on mahdotonta varmasti sanoa, millaisen linjan EIT tulee EU:ta kohtaan muodostamaan, saadessaan käsiteltäväkseen EU-oikeudesta johtuvia väitettyjä EIS:n loukkauksia. Kysymys jää pitkälti EIT:n oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Selvää kuitenkin on, että EU:n primus inter pares asema tullaan huomioimaan ihmisoikeussopimusjärjestelmässä. Yksilöiden mahdollisen tehokkaan perus- ja ihmisoikeuksien suojan vuoksi olisi tietysti toivottavaa, että EIT:n tarjoama suoja olisi mahdollisimman korkeaa. Tämä olisi tärkeää myös sen vuoksi, etteivät liittymisen vaikutukset jää näennäisiksi. Unohtaa ei tule kuitenkaan sitä, että kysymyksellä on myös hyvin vahva poliittinen ulottuvuutensa.