Finnlandbilder und Stereotype in deutschsprachigen Finnland-Reiseführern im 21. Jahrhundert
Tuusa, Johanna (2014)
2014
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192493
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192493
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomi-kuvaa ja stereotyyppejä saksankielisissä Suomi-matkaopaskirjoissa 2000-luvulla. Internetistä huolimatta matkaopaskirjat ovat vieläkin tärkeä tiedonlähde turisteille, sillä kirja on kevyt ja helppo kantaa mukana. Tutkimusmateriaalini koostuu kuudesta saksankielisestä matkaoppaasta, jotka kaikki ovat saksalaisten kirjoittamia ja 2000-luvulla julkaistuja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia Suomi-kuvia matkaoppaissa tulee esiin sekä mitä stereotyyppejä matkaoppaissa esiintyy. Suomi-kuvan analyysissä keskityn varsinkin suomalaisen naisen imagoon, suomen kielen ja ruotsin kielen suhteeseen, Suomen luonnon kuvaamiseen sekä Helsingin kaupungin imagoon.
Teoriaosiossa kerrotaan matkakirjallisuuden historiasta antiikin ajan matkakertomuksista nykypäivään. Matkakirjallisuus kuuluu vanhimpiin kirjallisuussuuntiin, ja sen kehitys on alkanut jo 400-luvulla. Matkakirjallisuuden historia voidaan jakaa antiikin aikaan, keski-aikaan ja pyhiinvaelluksien kirjallisuuteen sekä uuden ajan matkakirjallisuuteen ja latinankielisiin matkaohjeisiin 1500-luvulla, joista myös nykyiset matkaoppaat ovat saaneet alkunsa. Modernit matkaopaskirjat kehitettiin 1800-luvulla matkaohjeiden ja matkaoppaiden pohjalta. Matkaoppaan tärkein funktio on antaa ajankohtaista ja paikkansa pitävää informaatiota matkakohteesta matkailijalle. Matkaopaskirjojen rakenne voidaan jakaa erilaisiin tekstilajeihin. Nämä ovat johdantoteksti, esittelyteksti, neuvontateksti sekä taustatietoja antava teksti. Teoriaosiossa käsitellään myös käsitteitä perspektiivi, kertoja, imago ja stereotyyppi.
Tutkielman analyysissä käytetään apuna Erkki Karvosen (1999) imagoteoriaa, Philipp Mayringin (1988) kvalitatiivistä sisällönanalyysiä sekä Charkes J. Osgoodin (1957) semanttista analyysiä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että suomalaisen naisen kuva voidaan jakaa 2000-luvun saksalaisissa matkaopaskirjoissa kolmeen kategoriaan: poliittinen nainen, nainen työntekijänä ja sodan jälkeisenä jälleenrakentajana sekä emansipoitunut nainen. Vaikka matkaopaskirjojen naiskuva on stereotyyppinen ja yksiulotteinen, esittää se suomalaisen naisen positiivisesta näkökulmasta. Ruotsin kieli tulee matkaoppaissa esiin neljän teeman kautta: hallintokielenä, pakollisena kielenä, kulttuurikielenä sekä vähemmistökielenä. Pääkaupunki Helsinki esitetään modernina monikulttuurisena kaupunkina joka on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä avoimemmaksi. Stereotyyppi hiljaisesta suomalaisesta tulee kuitenkin esiin melkein kaikissa matkaoppaissa. Suomen luonnon kuvaaminen matkaoppaissa keskittyy enimmäkseen järviin. Matkaopaskirjoissa tulee esiin kaksi kerrontatyyliä: kaikkitietävä kertoja ja kertojan muuttuva näkökulma.
Teoriaosiossa kerrotaan matkakirjallisuuden historiasta antiikin ajan matkakertomuksista nykypäivään. Matkakirjallisuus kuuluu vanhimpiin kirjallisuussuuntiin, ja sen kehitys on alkanut jo 400-luvulla. Matkakirjallisuuden historia voidaan jakaa antiikin aikaan, keski-aikaan ja pyhiinvaelluksien kirjallisuuteen sekä uuden ajan matkakirjallisuuteen ja latinankielisiin matkaohjeisiin 1500-luvulla, joista myös nykyiset matkaoppaat ovat saaneet alkunsa. Modernit matkaopaskirjat kehitettiin 1800-luvulla matkaohjeiden ja matkaoppaiden pohjalta. Matkaoppaan tärkein funktio on antaa ajankohtaista ja paikkansa pitävää informaatiota matkakohteesta matkailijalle. Matkaopaskirjojen rakenne voidaan jakaa erilaisiin tekstilajeihin. Nämä ovat johdantoteksti, esittelyteksti, neuvontateksti sekä taustatietoja antava teksti. Teoriaosiossa käsitellään myös käsitteitä perspektiivi, kertoja, imago ja stereotyyppi.
Tutkielman analyysissä käytetään apuna Erkki Karvosen (1999) imagoteoriaa, Philipp Mayringin (1988) kvalitatiivistä sisällönanalyysiä sekä Charkes J. Osgoodin (1957) semanttista analyysiä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että suomalaisen naisen kuva voidaan jakaa 2000-luvun saksalaisissa matkaopaskirjoissa kolmeen kategoriaan: poliittinen nainen, nainen työntekijänä ja sodan jälkeisenä jälleenrakentajana sekä emansipoitunut nainen. Vaikka matkaopaskirjojen naiskuva on stereotyyppinen ja yksiulotteinen, esittää se suomalaisen naisen positiivisesta näkökulmasta. Ruotsin kieli tulee matkaoppaissa esiin neljän teeman kautta: hallintokielenä, pakollisena kielenä, kulttuurikielenä sekä vähemmistökielenä. Pääkaupunki Helsinki esitetään modernina monikulttuurisena kaupunkina joka on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä avoimemmaksi. Stereotyyppi hiljaisesta suomalaisesta tulee kuitenkin esiin melkein kaikissa matkaoppaissa. Suomen luonnon kuvaaminen matkaoppaissa keskittyy enimmäkseen järviin. Matkaopaskirjoissa tulee esiin kaksi kerrontatyyliä: kaikkitietävä kertoja ja kertojan muuttuva näkökulma.