Suru lehtikuvassa. Tarkastelussa Lapuan patruunatehtaan vuoden 1976 onnettomuuden hautajaisuutisointi.

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten aineiston lehtikuvat representoivat surua. Lisäksi tarkastelen, miten visuaalinen ilme tukee tätä representaatiota. Tutkimuksen teoreettinen runko perustuu representaatioon ja sen myötä myös löyhästi semiotiikkaan. Tutkimus on laadullinen tutkimus kuva-aineistosta.

Aineistona on viisi lehteä, joissa käsitellään Lapuan patruunatehtaan onnettomuuden hautajaisuutisointia huhtikuussa vuonna 1976. Lehdet ovat Etelä-Pohjanmaan paikalliset sanomalehdet Vaasa ja Lapuan Sanomat sekä aikakauslehdet Apu, Suur-Seura ja Suomen Kuvalehti. Tutkimuksessa tarkastellaan reportaaseja tai artikkeleita visuaalisena kokonaisuutena, mutta pääpaino on valokuvissa. Lopuksi vertailen lehtien välisiä eroja.

Valkoiset arkkurivistöt ja lapset isineen nousivat selvästi voimakkaimmin aineistosta representoimaan surua. Kussakin aineiston lehdessä oli kuva kummastakin aiheesta. Samalla isoon rooliin nousi tummiin pukeutunut saattoväki, jotka edustivat tapahtuman yleisöä. Vaikka saattoväki oli kuvattu usein taustalle, oli heidän roolinsa kuvissa voimakkaasti esillä. Heidän voidaankin katsoa edustavan niin sanottua kollektiivista surua. Poliittista surua edusti valtion päämiehien läsnäolo ja sotilaallisen tarkka surujuhlan kulku, joka välittyi osassa kuvista. Aineistossa oli näkyvissä surun representaation kahtiajako: julkinen suru ja yksityinen suru. Julkinen suru representoitui korostetummin. Julkisella surulla tarkoitetaan surun näyttämistä yleisellä tasolla. Suru oli vaikea aihe käsitellä, koska se on niin abstraktia, ettei sitä ole helppo määritellä. Kuoleman ja surun välinen ero on lopulta häilyvä, koska molempien representaatio syntyy samoista merkeistä. Molempia voidaan kuvata samanlaisilla symbolisilla merkeillä esim. ristillä.

Julkaisujen visuaalisen ilmeen välillä oli suurimmat eroavaisuudet kuvien liittämisessä taittoon. Aikakauslehdissä kuvia oli käytetty isossa roolissa, kun taas sanomalehdissä teksti näytteli isompaa osaa. Aikakauslehtien välillä oli eroa siinä, että miten näyttävästi kuvia oli käytetty. Taitto mukaili pitkälti lehtien yleistä linjaa. Sanomalehdissä etusivun uutisointi oli pyhitetty lähes kokonaan surujuhlasta uutisoimiselle, kun taas aikakauslehdissä kannessa olivat esillä muut aiheet. Mikään julkaisu ei kuitenkaan tehnyt dramaattista muutosta taittoon uutisoinnin myötä. Otsikkotasolla kuvattiin tunteita, viitattiin hengellisyyteen ja todettiin tapahtumia. Tekstistä nousi vahvemmin kuvailu tunnelmasta ja tunnetiloista.

Tutkimuksessa selvisi, että surun representaatio syntyy lukijalle tutuista merkeistä, symboleista ja ikoneista. Sitä esitettiin kuvastossa klassisilla elementeillä, kuten surevilla ihmisillä ja arkkurivistöillä. Samalla surun representaatiossa oli nähtävillä eri tasoja. Suru esitettiin yleisellä tasolla, eikä surua henkilöity kuin sivuroolissa. Sanomalehtien representaatio surun osalta jäi paljon laimeammaksi siksi, että ne päätyivät enemmänkin selittämään kuin tunnelmoimaan. Aikakauslehdet tuottivat surukuvaa paljon syvällisemmin kuin sanomalehdet, koska niissä aiheen käsittely oli laajempaa, kuvallisesti rikkaampaa ja sanallisesti syvempää.