Kunnan toimivalta eläinlääkintähuollossa

Abstract

Eläinlääkintähuolto on Suomessa yksi monista kuntien lakisääteisistä tehtävistä ja se järjestetään osana kunnan ympäristöterveydenhuoltoa. Eläinlääkintähuollolla tarkoitetaan eläinlääkäripalveluja sekä elintarvikkeiden turvallisuuden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa. Kuntien tehtävistä eläinlääkintähuollossa säädetään eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Lain tarkoituksena on varmistaa kuntien järjestämien eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja laatu sekä muiden eläinlääkäripalvelujen valvonta. Lisäksi sillä pyritään varmistamaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta paikallisella tasolla.

Tutkimuksen päätehtävänä on selvittää, millainen on kunnan toimivalta ja toimivaltasuhteet eläinlääkintähuollossa, sekä mitä ovat ne tehtävät, joita kunta on velvoitettu järjestämään eläinlääkintähuoltolain ja siinä säädeltyjen lakien mukaan. Tämän lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kunnan eläinlääkintähuollon tehtävien riittävyyttä, saatavuutta ja laatua. Kuntien piti aloittaa toiminta lakiuudistuksen mukaisesti vuoden 2013 alusta lähtien. Tämän vuoksi tutkimuksen yhtenä tehtävänä on myös tutkia, onko lakiuudistuksen tavoitteissa onnistuttu ja onko voimassa oleva lainsäädäntö vieläkään riittävää selkiyttämään eläinlääkintähuollon aiempia ongelmakohtia.

Tutkimus on kunnallisoikeuden alaan sijoittuva lähinnä oikeusdogmaattinen tutkielma. Tutkimuksen pääpaino on eläinlääkäripalveluissa. Eläinlääkintähuollon valvontatehtävien tarkastelussa keskitytään tehtävien järjestämisvelvollisuuden analysointiin kunnan ja valtion toimivaltasuhteiden sekä valvontaeläinlääkärin aseman kautta. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan kunnan elintarvikevalvonnan tehtävät sekä yksityisten eläinlääkäripalveluiden valvonta.

Kuntien eläinlääkintähuollon tehtävien järjestäminen ei ole ollut ongelmatonta. Eläinlääkintähuoltolain uudistus vuoden 2009 lopussa vaikutti kuitenkin merkittävällä tavalla kuntien tehtäviin ja niiden järjestämiseen eläinten hyvinvoinnin edistämistehtävässä. Uudistuksella saatiin selkiytettyä kunnan tehtäviä ja lisättyä valtion osuutta kustannusten jaossa. Uudistukset olivat askel parempaan, mutta parannettavaakin vielä on. Tutkimustyön edetessä havaitsin ongelmia erityisesti liittyen kuntien eläinlääkintähuollon tehtäväkentän laajenemiseen, eläinlääkärivajeeseen ja rekrytoinnin ongelmiin sekä raskaaseen hallinto-organisaatioon, etenkin valvontatehtävissä. Eläinlääkintähuollon uudistuksessa painotettiin ennaltaehkäisyn tärkeyttä jälkivalvonnan sijaan. Eläinten hyvinvointi tulisikin ottaa entistä painokkaammin lähtökohdaksi kunnan eläinlääkäripalvelujen ja valvontatehtävien järjestämisessä, unohtamatta kuitenkaan ihmisten terveyteen vaikuttavaa elintarviketuotannon sekä eläintautien valvonnan merkitystä.