Arvot yläkoululaisten ihannenuorikäsityksissä ja heidän tulkinnoissaan massamedian ihannenuorikäsityksistä
Tiuraniemi, Pauliina (2014)
2014
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192468
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412192468
Tiivistelmä
Tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena oli kartoittaa arvoja 14 16-vuotiaiden yläkoululaisten omissa ihannenuorikäsityksissä. Tämän yhteydessä selvitettiin lisäksi, sisältyisikö näihin käsityksiin arvoja, joita ei lukeudu aikaisempiin suomalaisten nuorten arvotutkimuksiin tai Schwartzin ja Rokeachin arvomalleihin sisältyviin arvoihin. Toisena tarkoituksena oli selvittää yläkoululaisten tulkintoja massamedian ihannenuorikuvista.
Kasvaussosiologisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui sosialisaatioteorioista ja sosiaalipsykologisista minäteorioista. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2012 neljästä yläkoulusta Pirkanmaalla ja Hämeenlinnassa eläytymismenetelmää soveltaen. Kvalitatiiviseen tutkimukseen osallistui 78 nuorta, jotka vastasivat kirjallisesti joko eläytymismenetelmälliseen kehyskertomukseen tai avoimeen kysymykseen. Aineistonanalyysi toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, kuinka yläkoululaisten omissa ihannenuorikäsityksissä käsiteltiin määrällisesti eniten ulkonäköä, vastuullisuutta ja yhteiskunnallista tunnustusta, kun tarkasteltavana oli, kuinka moni vastaaja käsitteli arvoa. Lisäksi sanallisissa kuvauksissa painoarvoa annettiin erityisesti omana itsenään olemiselle, hedonismille, kypsälle rakkaudelle sekä elämän mielekkyydelle. Yläkoululaisten ihannenuorikuvista löytyi lisäksi kuusi induktiivisesti havaittua arvoa, jotka olivat muodikkuus, tilannetaju, omavaraisuus, periksiantamattomuus, sovelias kapinallisuus ja luottavaisuus.
Nuorten tulkinnoissa massamedian ihannenuorikuvista korostuivat määrällisissä viittauksissa erityisesti ulkonäkö, muodikkuus, yhteiskunnallinen tunnustus ja yhteenkuuluvuus. Nuorten omien ihanteiden mukaista sanallista arvon tärkeäksi korostamista ei ollut. Muutamissa tulkinnoissa korostui kuitenkin erilaisten tulkintamahdollisuuksien huomioiminen. Näkemykset ihanteellisesta eivät olleetkaan kaikilta osin samansuuntaisia.
Yläkoululaisten omia ihanteita ja tulkintoja massamediasta verratessa yhteistä oli ulkonäön, yhteiskunnallisen tunnustuksen ja kunnianhimon sisältyminen kahdentoista käsitellyimmän arvon joukkoon. Suurimmat erot koskivat vastuullisuutta ja rehellisyyttä, joista ensimmäistä ei massamediaa koskevissa ihannenuori-tulkinnoissa käsitelty kertaakaan, ja jälkimmäistäkin vain kerran. Nuorten omissa ihannenuorikäsityksissä vastuullisuutta käsitelleiden osuus oli kaksi viidestä ja rehellisyyden kohdalla neljännes nuorista.
Kasvaussosiologisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui sosialisaatioteorioista ja sosiaalipsykologisista minäteorioista. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2012 neljästä yläkoulusta Pirkanmaalla ja Hämeenlinnassa eläytymismenetelmää soveltaen. Kvalitatiiviseen tutkimukseen osallistui 78 nuorta, jotka vastasivat kirjallisesti joko eläytymismenetelmälliseen kehyskertomukseen tai avoimeen kysymykseen. Aineistonanalyysi toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tulokset osoittivat, kuinka yläkoululaisten omissa ihannenuorikäsityksissä käsiteltiin määrällisesti eniten ulkonäköä, vastuullisuutta ja yhteiskunnallista tunnustusta, kun tarkasteltavana oli, kuinka moni vastaaja käsitteli arvoa. Lisäksi sanallisissa kuvauksissa painoarvoa annettiin erityisesti omana itsenään olemiselle, hedonismille, kypsälle rakkaudelle sekä elämän mielekkyydelle. Yläkoululaisten ihannenuorikuvista löytyi lisäksi kuusi induktiivisesti havaittua arvoa, jotka olivat muodikkuus, tilannetaju, omavaraisuus, periksiantamattomuus, sovelias kapinallisuus ja luottavaisuus.
Nuorten tulkinnoissa massamedian ihannenuorikuvista korostuivat määrällisissä viittauksissa erityisesti ulkonäkö, muodikkuus, yhteiskunnallinen tunnustus ja yhteenkuuluvuus. Nuorten omien ihanteiden mukaista sanallista arvon tärkeäksi korostamista ei ollut. Muutamissa tulkinnoissa korostui kuitenkin erilaisten tulkintamahdollisuuksien huomioiminen. Näkemykset ihanteellisesta eivät olleetkaan kaikilta osin samansuuntaisia.
Yläkoululaisten omia ihanteita ja tulkintoja massamediasta verratessa yhteistä oli ulkonäön, yhteiskunnallisen tunnustuksen ja kunnianhimon sisältyminen kahdentoista käsitellyimmän arvon joukkoon. Suurimmat erot koskivat vastuullisuutta ja rehellisyyttä, joista ensimmäistä ei massamediaa koskevissa ihannenuori-tulkinnoissa käsitelty kertaakaan, ja jälkimmäistäkin vain kerran. Nuorten omissa ihannenuorikäsityksissä vastuullisuutta käsitelleiden osuus oli kaksi viidestä ja rehellisyyden kohdalla neljännes nuorista.