Alkoholin suurkuluttaja leikkauskohteena
Suutala, Jukka (2014)
Suutala, Jukka
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412162453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412162453
Tiivistelmä
Alkoholi selittää Suomessa työikäisten kuolleisuudesta suuremman osan kuin sepelvaltimotauti miehillä tai rintasyöpä naisilla. Se on myös Suomen käytetyin päihde.
Alkoholi aiheuttaa suoraan elinvaurioita. Suurin osa suurkuluttajista kehittää rasvamaksan, ja merkittävä osa sairastuu vuosien käytön jälkeen alkoholihepatiittiin tai -kirroosiin, joiden ennuste on konservatiivisestikin hoidettuna huono. Nämä potilaat joutuvat läpikäymään tavanomaisia leikkauksia. Leikkauskuolleisuus on merkittävä, minkä vuoksi maksasairauden etsiminen alkoholisteilta on olennaista. Loppuvaiheen maksakirroosi askitesmuodostuksineen ja portahypertensioineen on elektiivisen leikkauksen vasta-aihe.
Oireettomien suurkuluttajien tunnistaminen on haasteellista, ja tässä voidaan kliinisen tutkimuksen tukena käyttää rakenteisia kyselykaavakkeita sekä laboratoriotutkimuksia. On tutkimusnäyttöä, että suurkuluttajat ovat alttiimpia postoperatiivisille komplikaatioille. Näitä ovat erityisesti leikkausalueen kirurgiset komplikaatiot, uusintaleikkaukset, pitkittynyt sairaalahoito, hengitysvajaus, pneumonia ja septiset infektiot.
On myös näytetty, että suurkuluttajat hyötyvät suunniteltua leikkausta edeltävästä abstinenssista, jonka tulisi kestää vähintään kuukauden ajan; lyhemmästä abstinenssista ei sen sijaan ole osoitettu olevan merkitsevää hyötyä.
Alkoholin suurkuluttajat ovat alttiita alkoholin vieroitusoireyhtymälle (alcoholic withdrawal syndrome, AWS), johon liittyy kasvanut postoperatiivisten komplikaatioiden riski. Leikattavat potilaat hyötyvät sekä AWS:aa ehkäisevistä että sitä lievittävistä hoidoista. Eri hoitomuodoilla ei ole osoitettu olevan merkitsevää eroa.
Humalan vaikutuksista leikkauskelpoisuuteen on hyvin niukasti tutkittua tietoa. Farmakologiset yhteisvaikutukset anesteettien kanssa ovat ongelmallisia: opioidien ja alkoholin yhteiskäytön seurauksena voi kehittyä hengityslama. Humalaiset potilaat kannattaa ottaa leikkaukseen vain hätätilanteessa. Leikkauksen jälkeen näitä potilaita tulee hoitaa ainakin hengityskoneesta vieroittamiseen ja ekstubaatioon saakka teho- tai valvontaosastolla.
Alkoholi aiheuttaa suoraan elinvaurioita. Suurin osa suurkuluttajista kehittää rasvamaksan, ja merkittävä osa sairastuu vuosien käytön jälkeen alkoholihepatiittiin tai -kirroosiin, joiden ennuste on konservatiivisestikin hoidettuna huono. Nämä potilaat joutuvat läpikäymään tavanomaisia leikkauksia. Leikkauskuolleisuus on merkittävä, minkä vuoksi maksasairauden etsiminen alkoholisteilta on olennaista. Loppuvaiheen maksakirroosi askitesmuodostuksineen ja portahypertensioineen on elektiivisen leikkauksen vasta-aihe.
Oireettomien suurkuluttajien tunnistaminen on haasteellista, ja tässä voidaan kliinisen tutkimuksen tukena käyttää rakenteisia kyselykaavakkeita sekä laboratoriotutkimuksia. On tutkimusnäyttöä, että suurkuluttajat ovat alttiimpia postoperatiivisille komplikaatioille. Näitä ovat erityisesti leikkausalueen kirurgiset komplikaatiot, uusintaleikkaukset, pitkittynyt sairaalahoito, hengitysvajaus, pneumonia ja septiset infektiot.
On myös näytetty, että suurkuluttajat hyötyvät suunniteltua leikkausta edeltävästä abstinenssista, jonka tulisi kestää vähintään kuukauden ajan; lyhemmästä abstinenssista ei sen sijaan ole osoitettu olevan merkitsevää hyötyä.
Alkoholin suurkuluttajat ovat alttiita alkoholin vieroitusoireyhtymälle (alcoholic withdrawal syndrome, AWS), johon liittyy kasvanut postoperatiivisten komplikaatioiden riski. Leikattavat potilaat hyötyvät sekä AWS:aa ehkäisevistä että sitä lievittävistä hoidoista. Eri hoitomuodoilla ei ole osoitettu olevan merkitsevää eroa.
Humalan vaikutuksista leikkauskelpoisuuteen on hyvin niukasti tutkittua tietoa. Farmakologiset yhteisvaikutukset anesteettien kanssa ovat ongelmallisia: opioidien ja alkoholin yhteiskäytön seurauksena voi kehittyä hengityslama. Humalaiset potilaat kannattaa ottaa leikkaukseen vain hätätilanteessa. Leikkauksen jälkeen näitä potilaita tulee hoitaa ainakin hengityskoneesta vieroittamiseen ja ekstubaatioon saakka teho- tai valvontaosastolla.