Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetut vakavan aivovamman saaneet vuosina 2007 - 2008
Kettunen, Sohvi (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412162447
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412162447
Tiivistelmä
Traumaattinen aivovamma on yleisin yksittäinen nuorten ihmisten toimintakyvyn laskun ja kuoleman syy. Se on ulkoisen tekijän aiheuttama vamma, missä ensimmäisenä syntyy niin sanottu primaarivaurio ja tuntien ja päivien kuluttua sekundaarivaurio, jonka syntymiseen pystytään hoitokeinojen avulla vaikuttamaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin Tampereen yliopistollisen sairaalan neurokirurgisessa yksikössä hoidettuja vakavan aivovamman saaneita potilaita yhden vuoden ajalta.
Tutkimukseen sisällytettiin yhteensä 211 potilasta, joilla oli sisään- tai uloskirjautumisvaiheessa S06-diagnoosikoodi poissuljettuna krooninen subduraalihematooma. Potilaita oli hoidettu Tays:ssa vuosina 2007 2008. Aineistosta selvitettiin potilaiden kuolleisuutta, sairaalassa olon pituutta sekä tehohoidon tarvetta. Lisäksi pyrittiin tutkimaan muun muassa GCS:n (Glasgow coma scale), leikkausten määrän, iän, sukupuolen ja alkoholin käytön vaikutusta edellä mainittuihin tekijöihin.
Suurin osa potilaista oli miehiä. Alhaisten GCS-pisteiden todettiin lisäävän kuolleisuutta. Lisäksi tehtyjen leikkausten, epiduraalivuodon ja monivammaisuuden todettiin lisäävän sairaalassa oloaikaa ja tehohoidon tarvetta. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen iän ei todettu lisäävän kuolleisuutta, sairaalassa oloaikaa tai tehohoidon tarvetta.
Tutkimukseen sisällytettiin yhteensä 211 potilasta, joilla oli sisään- tai uloskirjautumisvaiheessa S06-diagnoosikoodi poissuljettuna krooninen subduraalihematooma. Potilaita oli hoidettu Tays:ssa vuosina 2007 2008. Aineistosta selvitettiin potilaiden kuolleisuutta, sairaalassa olon pituutta sekä tehohoidon tarvetta. Lisäksi pyrittiin tutkimaan muun muassa GCS:n (Glasgow coma scale), leikkausten määrän, iän, sukupuolen ja alkoholin käytön vaikutusta edellä mainittuihin tekijöihin.
Suurin osa potilaista oli miehiä. Alhaisten GCS-pisteiden todettiin lisäävän kuolleisuutta. Lisäksi tehtyjen leikkausten, epiduraalivuodon ja monivammaisuuden todettiin lisäävän sairaalassa oloaikaa ja tehohoidon tarvetta. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen iän ei todettu lisäävän kuolleisuutta, sairaalassa oloaikaa tai tehohoidon tarvetta.