Työn ja yksityiselämän yhdistäminen Suomessa ja Espanjassa - Kvantitatiivinen tutkielma työn ja yksityiselämän tasapainoiseen yhteensovittamiseen yhteydessä olevista tekijöistä
Huisman, Saara (2014)
2014
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112424
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee työn ja yksityiselämän yhdistämistä Suomessa ja Espanjassa. Aihe koskettaa lähes jokaista yksilöä useassa eri elämänvaiheessa. Työelämän vaatimusten koetaan kiristyneen viimeisten vuosien aikana ja toisaalta paineet saada vapaa-ajasta sekä sosiaalisesta elämästä mahdollisimman paljon irti ovat lisääntyneet. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka vastaajat kokevat työn ja yksityiselämän yhdistämisen onnistuvan sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä työn ja yksityiselämän tasapainoiseen yhdistämiseen. Läpi tutkimuksen on mukana vertailuasetelma tarkasteltavien maiden välillä.
Tutkielma on kvantitatiivinen survey-tutkimus, jonka aineistona on viides eurooppalainen työolotutkimus (European Working Conditions Survey, EWCS) vuodelta 2010. Vastaajia on Suomesta 1028 ja Espanjasta 1008 henkilöä. Kyselylomakkeesta olen valinnut tutkimukseen mukaan taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, parisuhde, lapset) lisäksi työaikaan ja sen muotoihin liittyviä kysymyksiä. Pääanalyysimenetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Muina analyysimenetelminä ovat ristiintaulukointi sekä frekvenssi- ja prosenttijakaumien tarkastelu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on aikaisempi työn ja yksityiselämän yhdistämistä käsittelevä kansainvälinen ja kotimainen tieteellinen tutkimus.
Tulosten mukaan sekä Suomessa että Espanjassa valtaosa vastaajista on tyytyväisiä työn ja yksityiselämän yhdistämiseen. Parhaiten tyytyväisyyttä selittävät molemmissa maissa alhaiset työtunnit sekä epätyypillisten työaikamuotojen poissaolo. Myös mahdollisuus pitää lyhyt vapaa työpäivän aikana sekä mahdollisimman vähän tai ei lainkaan töitä vapaa-ajalla olivat tyytyväisyyttä lisääviä tekijöitä. Taustamuuttujat (sukupuoli, ikä, parisuhde, lapset) eivät odotusten vastaisesti olleet yhteydessä positiiviseen työn ja muun elämän väliseen suhteeseen. Tutkielmassa vahvistuu käsitys työaikojen ja työaika-autonomian merkityksestä saavuttaa onnistunut työn ja yksityiselämän välinen tasapaino. Sen sijaan tutkielmassa ei saanut tukea aikaisemmissa tutkimuksissa vahvasti esillä ollut näkemys siitä, että työn ja yksityiselämän yhdistämisen konfliktit koskevat vain pienten lasten äitejä.
Tutkielma on kvantitatiivinen survey-tutkimus, jonka aineistona on viides eurooppalainen työolotutkimus (European Working Conditions Survey, EWCS) vuodelta 2010. Vastaajia on Suomesta 1028 ja Espanjasta 1008 henkilöä. Kyselylomakkeesta olen valinnut tutkimukseen mukaan taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, parisuhde, lapset) lisäksi työaikaan ja sen muotoihin liittyviä kysymyksiä. Pääanalyysimenetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Muina analyysimenetelminä ovat ristiintaulukointi sekä frekvenssi- ja prosenttijakaumien tarkastelu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on aikaisempi työn ja yksityiselämän yhdistämistä käsittelevä kansainvälinen ja kotimainen tieteellinen tutkimus.
Tulosten mukaan sekä Suomessa että Espanjassa valtaosa vastaajista on tyytyväisiä työn ja yksityiselämän yhdistämiseen. Parhaiten tyytyväisyyttä selittävät molemmissa maissa alhaiset työtunnit sekä epätyypillisten työaikamuotojen poissaolo. Myös mahdollisuus pitää lyhyt vapaa työpäivän aikana sekä mahdollisimman vähän tai ei lainkaan töitä vapaa-ajalla olivat tyytyväisyyttä lisääviä tekijöitä. Taustamuuttujat (sukupuoli, ikä, parisuhde, lapset) eivät odotusten vastaisesti olleet yhteydessä positiiviseen työn ja muun elämän väliseen suhteeseen. Tutkielmassa vahvistuu käsitys työaikojen ja työaika-autonomian merkityksestä saavuttaa onnistunut työn ja yksityiselämän välinen tasapaino. Sen sijaan tutkielmassa ei saanut tukea aikaisemmissa tutkimuksissa vahvasti esillä ollut näkemys siitä, että työn ja yksityiselämän yhdistämisen konfliktit koskevat vain pienten lasten äitejä.