Lainaa vain. Muun median lainaaminen eli medialaina maakuntalehti Aamulehdessä vuosina 1958-2013
Koivuranta, Esa (2014)
Koivuranta, Esa
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112414
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412112414
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani medialainaa. Medialainalla tarkoitan muun median tuottaman tiedon lainaamista toimituksellisessa aineistossa. Työni keskiössä on pirkanmaalainen maakuntalehti Aamulehti, Suomen toiseksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Katson Aamulehden olevan tarpeeksi iso uutisväline ja edustavan siten lehteä, jolle medialaina ei ole välttämättömyys palstatilaa täytettäessä.
Näkökulmani on historioiva. Erittelen, millainen on medialainan historia suomalaisessa maakuntalehdessä. Olen rajannut aineistoni vuosiin 1958 2013 ja kerännyt sen viiden vuoden välisellä otannalla. Kutakin vuotta edustaa sattumanvaraisesti valittu painettu Aamulehden numero. Tutkimusaineistossani on 133 medialainan sisältävää juttua.
Työni tarkoitus on tuottaa medialainasta tietoa ammattieettisen argumentoinnin tueksi. Analysoin aineistoani kahdella tutkimusmenetelmällä: sisällön erittelyllä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Näistä suuremmassa roolissa on määrällinen sisällön erittely. Selvitän muun muassa, kuinka paljon Aamulehti on julkaissut medialainan sisältäviä juttuja eri vuosina, mistä aiheista niitä on julkaistu, mitä medioita Aamulehti lainaa ja millaisissa juttutyypeissä medialainoja on esiintynyt. Tarkastelen tutkimusaineistostani myös sitä, miten iso osa jutuista perustuu medialainaan.
Tulokseni osoittavat, että medialainan historia on pitkä. Medialainoja on esiintynyt Aamulehdessä säännöllisesti vuodesta 1958 asti. Niiden määrä ei kasva tai vähene olennaisesti vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Medialainan ajallinen muutos ei ole määrällinen, vaan se on pikemmin sisällöllinen. Suurin muutos koskee mielestäni kotimaisia medialainoja eli juttuja, jotka käsittelevät kotimaata ja lainaavat tietonsa kotimaiselta medialta. Kotimaisten medialainojen määrät ja osuudet kasvavat aineistossani 1990-luvulta lähtien. Vuoden 1998 ja 2000-luvun Aamulehden numeroissa on keskimäärin kuusi juttua, jotka sisältävät kotimaisen medialainan. Tätä aiemmin vastaava määrä on kaksi juttua lehteä kohti.
Ulkomaita käsitteleviä, ulkomaisen medialainan sisältäviä juttuja esiintyy tarkastellussa aineistossa tasaisesti. Tästä huolimatta muun median lainaaminen tuntuu nousseen ammatilliseen keskusteluun vasta viime vuosina. Ulkomaisen ja kotimaisen medialainan välistä eroa olisi hyvä pohtia nykyistä enemmän.
Näkökulmani on historioiva. Erittelen, millainen on medialainan historia suomalaisessa maakuntalehdessä. Olen rajannut aineistoni vuosiin 1958 2013 ja kerännyt sen viiden vuoden välisellä otannalla. Kutakin vuotta edustaa sattumanvaraisesti valittu painettu Aamulehden numero. Tutkimusaineistossani on 133 medialainan sisältävää juttua.
Työni tarkoitus on tuottaa medialainasta tietoa ammattieettisen argumentoinnin tueksi. Analysoin aineistoani kahdella tutkimusmenetelmällä: sisällön erittelyllä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Näistä suuremmassa roolissa on määrällinen sisällön erittely. Selvitän muun muassa, kuinka paljon Aamulehti on julkaissut medialainan sisältäviä juttuja eri vuosina, mistä aiheista niitä on julkaistu, mitä medioita Aamulehti lainaa ja millaisissa juttutyypeissä medialainoja on esiintynyt. Tarkastelen tutkimusaineistostani myös sitä, miten iso osa jutuista perustuu medialainaan.
Tulokseni osoittavat, että medialainan historia on pitkä. Medialainoja on esiintynyt Aamulehdessä säännöllisesti vuodesta 1958 asti. Niiden määrä ei kasva tai vähene olennaisesti vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Medialainan ajallinen muutos ei ole määrällinen, vaan se on pikemmin sisällöllinen. Suurin muutos koskee mielestäni kotimaisia medialainoja eli juttuja, jotka käsittelevät kotimaata ja lainaavat tietonsa kotimaiselta medialta. Kotimaisten medialainojen määrät ja osuudet kasvavat aineistossani 1990-luvulta lähtien. Vuoden 1998 ja 2000-luvun Aamulehden numeroissa on keskimäärin kuusi juttua, jotka sisältävät kotimaisen medialainan. Tätä aiemmin vastaava määrä on kaksi juttua lehteä kohti.
Ulkomaita käsitteleviä, ulkomaisen medialainan sisältäviä juttuja esiintyy tarkastellussa aineistossa tasaisesti. Tästä huolimatta muun median lainaaminen tuntuu nousseen ammatilliseen keskusteluun vasta viime vuosina. Ulkomaisen ja kotimaisen medialainan välistä eroa olisi hyvä pohtia nykyistä enemmän.