Suppeasta integraatiosta laajaan integraatioon: kansallinen ja ylikansallinen intressi Suomen paperiteollisuuden integraatioprosessissa

Abstract

Opinnäytteessäni osoitan, että Suomen paperiteollisuuden integraatioprosessin aikana siirryttiin pragmaattisesta taloudellisesta integraatiosta kokonaisvaltaiseen poliittiseen integraatioon. Suomen paperiteollisuus teki sen, mikä oli välttämätöntä kilpailuaseman säilymiseksi Euroopan markkinoilla.

1960-luvulta 1990-luvun alkuun tultaessa ja integraation syvetessä pragmaattinen taloudellinen integraatio, joka turvasi Suomen paperiteollisuuden kansallisen edun Euroopan markkinoilla, ei enää riittänyt. Tarvittiin integraatiota, joka tekisi kansallisesta edusta ylikansallista ja ylikansallisesta edusta kansallista etua. Tämä tarkoitti poliittista integraatiota eli sitä, että hyväksyttiin EY:n poliittinen kehitys, jonka johdosta poliittinen valta oli EY:n instituutioilla ja jäsenmailla. Suomen paperiteollisuus ja Suomi halusivat säilyttää ne edut, jotka oli saatu EFTA- ja EEC-sopimuksissa. Imagon ja markkinaosuuksien säilyttäminen vaativat paperiteollisuudelta syvää integraatiota: avointa kokonaisvaltaista integraatiota kohti Eurooppaa. Paperiteollisuus ja Suomi eivät saaneet jäädä tullimuurin ulkopuolelle (EFTA, EY ja EU). Esitän, että imagosta oli tullut tärkeä tekijä paperiteollisuudelle, sillä mielikuvilla tehtiin liiketoimintaa ja mielikuva Suomesta oli häilyvä: ei tiedetty, orientoituivatko Suomi ja sen paperiteollisuus länteen vai itään päin. EY:ssä ei tiedetty, perustuiko suomalaisten kanssa käytävä kauppa markkinatalouden lakeihin (tarjonta ja kysyntä) vai poliittisiin päätöksiin. Imago oli siis tärkeämpää kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin.

Paperiteollisuuden integraatiokehitystä vuodesta 1961 vuoteen 1989 voidaan selittää neofunktionalismin ja liberaalin hallitustenvälisyyden avulla. Integraatiossa oli mukana ylikansallisuutta ja hallitustenvälisyyttä. Esimerkkeinä ovat maantieteellinen läikkyminen (neofunktionalismin ajatus integraation etenemisestä läikkymällä) ja paperikonsultaatiot (liberaalin hallitustenvälisyyden ajatus kansallisten etujen ajamisesta integraatiossa). Uutena huomiona on kehitys kansallisesta edusta ylikansalliseen etuun ja kääntäen. Molemmat edut olivat sidoksissa ja vaikuttivat toisiinsa Euroopan paperimarkkinakysymyksissä. Ylikansallisuus on paperiteollisuudelle laajaa kansallista etua; markkinat ovat ylikansallisia, globaaleja kokonaisuuksia. Kansallinen etu puolestaan on suppeaa ylikansallisuutta, jossa keskitytään omaan kansalliseen etuun ylikansallisilla markkinoilla. Konkreettisesti tämä tarkoitti, että EY:n yhteismarkkinat ja kauppapolitiikka olivat komissiovetoisia ja siten ylikansallisia, sillä EY toimi ja neuvotteli niissä yhtenä rintamana. Yhteismarkkinat olivat ylikansalliset, eli ei toteutettu kansallisten markkinoiden protektionismia. Kansallinen etu oli kyseessä paperikonsultaatioissa, joissa Suomi kansallisesti neuvotteli EY:n komission kanssa omana paperiteollisuutensa eduista.