Ulos poteroista - sidosryhmien vaikutusmahdollisuudet lainvalmistelutyöryhmissä deliberatiivisen demokratian näkökulmasta

Abstract

Tutkielma käsittelee sidosryhmien vaikutusvaltaa lainvalmistelutyöryhmissä. Lähtökohtana työryhmätyöskentelyn arvioimiselle on deliberatiivinen demokratia. Lainvalmistelu nähdään vuorovaikutusprosessina, jossa työryhmässä tapahtuvan deliberaation perusteella jokaisella osapuolella on valtaa vaikuttaa lopputulokseen. Keskeinen tutkimuskysymys on, onko sidosryhmillä todellista vaikutusvaltaa lainvalmisteluun. Todellisella vaikutusvallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa osapuolten kokemuksia ja käsityksiä. Tutkielmassa sidosryhmillä tarkoitetaan kaikkia lainvalmistelutyöryhmään osallistuneita, vastuuministeriön ulkopuolisia tahoja.

Teoreettinen viitekehys rakentuu vallan ja deliberatiivisen demokratian teorioiden kautta. Valtaresurssien tarkastelun avulla määritetään vaikutusvallan jakautumista työryhmien jäsenten välillä. Deliberatiivinen demokratia puolestaan luo kehykset työryhmälle avoimena keskustelun paikkana, jossa päätökset tehdään deliberaation, kollektiivisesti parhaiden argumenttien ja niiden pohjalta muuttuneiden mielipiteiden perusteella. Tutkimusaineistona toimii kahden lakihankkeen pohjalta tehdyt haastattelut, jotka on alun perin toteutettu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen Vaikuttavaa vaikutusarviointia? vaikutusarvioinnin merkitys lainvalmisteluprosessissa -tutkimusta varten. Haastateltavista kaksi on kokenutta lainvalmistelijaa ja seitsemän työryhmissä mukana olleiden sidosryhmien edustajia. Hankkeet haastattelujen taustalla ovat alkoholimainonnan rajoittaminen ja jätelain uudistaminen. Tutkimusmenetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysin avulla aineisto on luokiteltu, käsitteellistetty ja muotoiltu uudeksi kokonaisuudeksi teoreettisen viitekehyksen pohjalta.

Tutkimuksen perusteella deliberaation edellytykset täyttyvät vain osittain eikä sidosryhmillä ole lainvalmistelutyöryhmissä juurikaan valtaa. Valtaa käyttää työryhmän sihteeristö poliitikkojen tarjoaman liikkumavaran puitteissa. Tutkimustulos korostaa hallitusohjelman lisääntynyttä painoarvoa ja aseman merkitystä valtaresurssina. Tutkielman yleisenä päätelmänä on, että lainvalmistelutyöryhmä tulisi määritellä uudelleen ja nähdä demokraattisen, valtaa käyttävän elimen sijasta vain virkamiesvalmistelijoiden työkaluna. Työryhmä tuottaa tietoa, mutta deliberaation periaatteiden vastaisesti virkavalmistelijat päättävät, mikä on työryhmän tuottaman tiedon merkitys valmistelun kannalta.