Performing a Tradition in Music and Dance - Embodiment and Interaction in Sabar Dance Events
Seye, Elina (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Seye, Elina
Maailman musiikin keskus
2014
Musiikintutkimus - Music Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Väitöspäivä
2014-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412032367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201412032367
Tiivistelmä
Tämä etnografinen tutkimus käsittelee sabar-perinnettä, wolof-kansan perinteisiä tansseja ja rytmejä Senegalissa. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sabar-tanssijuhlia, yhteisöllisiä tapahtumia, joiden keskipisteessä on sosiaalinen tanssi ja sitä säestävä musiikki. Tutkimuksessa kysytään, miten sabar-perinne ruumiillistuu sabar-tanssijuhlissa ja miten sabar kulttuurisesti konstruoidaan perinteeksi erilaisissa esityksissä ja diskursseissa. Sekä koreo-musiikilliset että sanalliset sabar-perinteen konstruktiot eivät kuitenkaan koske vain tanssin ja musiikin estetiikkaa, vaan myös laajempia sosio-kulttuurisia arvoja. Siksi sabar-tanssijuhlia lähestytään tässä tutkimuksessa monitasoisina, moninaisia merkityksiä sisältävinä esityksinä.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat perinne ja esitys. Perinne ymmärretään tässä jonain, mitä jatkuvasti tulkitaan (uudelleen) ja neuvotellaan. Kuten tutkimus osoittaa, sabar-perinteeseen liitetään erilaisia merkityksiä kontekstista ja henkilöstä riippuen, siitä huolimatta että ihmiset yleensä perustavat toimintansa ja puheensa ajatukseen muuttumattomasta ja yhteisesti jaetusta perinteestä. Esitys (performance) on puolestaan teoreettinen käsite, jota käytetään kahdessa tarkoituksessa. Ensinnäkin, sabar-tanssijuhlia analysoidaan esityksinä, erityisinä ja tarkkaan rajattuina tilanteina, jotka sisältävät sekä tanssia ja musiikkia että muunlaista toimintaa. Tämä lähestymistapa mahdollistaa länsimaisen musiikki–tanssi-dikotomian ohittamisen ja samalla sen osoittamisen, miten tanssi ja musiikki kietoutuvat yhteen sabar-juhlille ominaisessa improvisoidussa vuorovaikutuksessa. Toisekseen, esitys viittaa niihin tapoihin, joilla ihmiset esittävät itseään muille, miten he ruumiillistavat sosiaalisia roolejaan ja suhteitaan muihin ihmisiin niiden sääntöjen ja ihanteiden puitteissa, jotka sabar-juhlissa antavat rajat yksilöiden performatiiviselle toiminnalle.
Senegalissa ja muualla vuodesta 2000 lähtien koottujen kenttätyökokemusten ja tutkimusaineistojen pohjalta tutkimus esittää sabarperinteen yhtenä niistä kulttuurisista metaforista, joita käytetään ”hyvän elämän” ihanteiden välittämisessä ja omaksumisessa. Sabar-tanssijuhlien osalta nämä ihanteet sisältävät erityisesti wolofien käsityksiä soveliaista sosiaalisista rooleista ja harmonisista suhteista ihmisten välillä. Sabar-juhlissa, joissa tanssi ja musiikki ovat ensisijaiset kommunikaation muodot, nämä ihanteet ruumiillistuvat osallistujien performatiivisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Kuten tutkimuksen analyysit osoittavat, perinteen yhteisesti määriteltyjen sääntöjen kunnioittaminen on edellytys tanssijoiden ja muusikoiden välisille koreomusiikillisille keskusteluille, vaikka näitä kirjoittamattomia sääntöjä voidaan myös kyseenalaistaa esitysten kuluessa. Kun sabar-tanssien ja -musiikin estetiikkaa sekä vallitsevia sosiaalisia rooleja ja suhteita toistuvasti ruumiillistetaan sabarjuhlissa, ne samalla konstruoidaan perinteeksi.
Sabar-perinne on arvostettu osa wolofien kulttuuria ja vahvasti läsnä erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Tutkimus väittää perinteen säilyneen edelleen relevanttina myös urbaaneissa ympäristöissä, koska sabar-tanssijuhlat loppujen lopuksi vahvistavat vallitsevia sosiaalisia normeja ja moraalikäsityksiä. Koska sabar-perinteeseen on mahdollista sisällyttää myös uusia elementteja, pystyvät myös nuoret hyödyntämään sitä omien sosiaalisten rooliensa ja suhteidensa neuvottelemiseen sabar-juhlien performatiivisen kehyksen puitteissa.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat perinne ja esitys. Perinne ymmärretään tässä jonain, mitä jatkuvasti tulkitaan (uudelleen) ja neuvotellaan. Kuten tutkimus osoittaa, sabar-perinteeseen liitetään erilaisia merkityksiä kontekstista ja henkilöstä riippuen, siitä huolimatta että ihmiset yleensä perustavat toimintansa ja puheensa ajatukseen muuttumattomasta ja yhteisesti jaetusta perinteestä. Esitys (performance) on puolestaan teoreettinen käsite, jota käytetään kahdessa tarkoituksessa. Ensinnäkin, sabar-tanssijuhlia analysoidaan esityksinä, erityisinä ja tarkkaan rajattuina tilanteina, jotka sisältävät sekä tanssia ja musiikkia että muunlaista toimintaa. Tämä lähestymistapa mahdollistaa länsimaisen musiikki–tanssi-dikotomian ohittamisen ja samalla sen osoittamisen, miten tanssi ja musiikki kietoutuvat yhteen sabar-juhlille ominaisessa improvisoidussa vuorovaikutuksessa. Toisekseen, esitys viittaa niihin tapoihin, joilla ihmiset esittävät itseään muille, miten he ruumiillistavat sosiaalisia roolejaan ja suhteitaan muihin ihmisiin niiden sääntöjen ja ihanteiden puitteissa, jotka sabar-juhlissa antavat rajat yksilöiden performatiiviselle toiminnalle.
Senegalissa ja muualla vuodesta 2000 lähtien koottujen kenttätyökokemusten ja tutkimusaineistojen pohjalta tutkimus esittää sabarperinteen yhtenä niistä kulttuurisista metaforista, joita käytetään ”hyvän elämän” ihanteiden välittämisessä ja omaksumisessa. Sabar-tanssijuhlien osalta nämä ihanteet sisältävät erityisesti wolofien käsityksiä soveliaista sosiaalisista rooleista ja harmonisista suhteista ihmisten välillä. Sabar-juhlissa, joissa tanssi ja musiikki ovat ensisijaiset kommunikaation muodot, nämä ihanteet ruumiillistuvat osallistujien performatiivisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Kuten tutkimuksen analyysit osoittavat, perinteen yhteisesti määriteltyjen sääntöjen kunnioittaminen on edellytys tanssijoiden ja muusikoiden välisille koreomusiikillisille keskusteluille, vaikka näitä kirjoittamattomia sääntöjä voidaan myös kyseenalaistaa esitysten kuluessa. Kun sabar-tanssien ja -musiikin estetiikkaa sekä vallitsevia sosiaalisia rooleja ja suhteita toistuvasti ruumiillistetaan sabarjuhlissa, ne samalla konstruoidaan perinteeksi.
Sabar-perinne on arvostettu osa wolofien kulttuuria ja vahvasti läsnä erilaisissa juhlissa ja kokoontumisissa. Tutkimus väittää perinteen säilyneen edelleen relevanttina myös urbaaneissa ympäristöissä, koska sabar-tanssijuhlat loppujen lopuksi vahvistavat vallitsevia sosiaalisia normeja ja moraalikäsityksiä. Koska sabar-perinteeseen on mahdollista sisällyttää myös uusia elementteja, pystyvät myös nuoret hyödyntämään sitä omien sosiaalisten rooliensa ja suhteidensa neuvottelemiseen sabar-juhlien performatiivisen kehyksen puitteissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]