Institutionalisation of the ‘Third Mission’ of the University: The Case of Makerere University

Abstract

Yliopistojen kolmannen tehtävän institutionalisoituminen: tapaus Makereren yliopisto

Afrikkalaisten yliopistojen on odotettu palvelevan ja osallistuvan yhteiskunnan kehittämiseen perustamisestaan lähtien. Kirjallisuus osoittaa, että jotkut afrikkalaisista yliopistoista tunnustavat tämän yhteiskunnallisen palvelutehtävän (kolmannen tehtävän) tärkeyden ja/tai niillä on organisatorisia rakenteita, jotka tukevat kolmatta tehtävää ja tarjoavat ympäröivälle yhteisölle suunnattuja palveluja. Tarkasteltaessa Ugandan yliopistojen missioita voidaan havaita, että opetus- ja tutkimustehtävän lisäksi yliopistot pyrkivät edistämään yhteiskunnan sosioekonomista muutosta ja kestävää kehitystä erityisesti tarjoamalla palveluja haavoittuvassa asemassa oleville, köyhille ja marginaaliryhmille.

Kolmatta tehtävää ei ole kuitenkaan kattavasti tutkittu afrikkalaisten yliopistojen kontekstissa. Kirjallisuuskatsaus osoittaa myös, ettei kolmas tehtävä ole täysin juurtunut afrikkalaisiin yliopistoihin. Siksi käsillä olevan tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kolmannen tehtävän institutionalisoitumista Ugandan yliopistoissa.

Tutkimuksessa sovellettiin kvalitatiivista lähestymistapaa. Mukaan valittiin yksi yliopisto, Makereren yliopisto, harkinnanvaraista otantaa käyttäen. Valintaperusteena oli, että Makereren yliopisto tunnustaa avoimesti kolmannen tehtävän yliopiston ydintehtäväksi. Aineisto koottiin (1) kirjallisuuskatsausten sekä (2) avaininformanttien eli case-yliopiston yksiköiden johtajien, akateemisen ja hallinnollisen henkilöstön sekä yliopiston ulkoisten sidosryhmien edustajien puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla. Analyysissa syvennyttiin tarkastelemaan yliopistoa kahdeksan näkökohdan valossa: missio, opetus- ja tutkimushenkilöstön rekrytointi -ja uralla etenemisen käytänteet, organisaatiorakenne, henkilökunnan osallistuminen ja sitoutuminen, opiskelijoiden osallistuminen, yhteisön osallistuminen, kampusjulkaisut ja kommunikaatio sekä johtaminen ja tuki.

Analyysi osoitti, että yliopisto tunnustaa kolmannen tehtävän aseman perustehtävänä, ja yliopistolla on organisatorisia rakenteita ja henkilöstö, joka koordinoi kolmanteen tehtävään liittyviä toimintoja. Yliopisto on myös integroinut joitakin kolmanteen tehtävään liittyviä toimintoja koulutusohjelmiinsa. Lisäksi kolmas tehtävä on integroitu jollakin tavoin yliopiston budjettiin, akateemisen henkilöstön tehtäviin sekä sen rekrytointi- ja uralla etenemisen käytänteisiin ja politiikkaan. Kolmas tehtävä on kuitenkin edelleen epäselvästi määritelty, heikosti arvioitu ja riittämättömästi rahoitettu. Lisäksi monet kolmanteen tehtävään liittyvät toiminnot ja hankkeet ovat pitkälti henkilösidonnaisia. Niiden toteuttamista ei tueta tai kannusta, eikä kolmannen tehtävän toteutusta dokumentoida mihinkään.

Tutkimuksen pohjalta esitetään seuraavat suositukset: yliopiston tulisi luoda ohjelmia, jotka valistavat henkilökuntaa kolmannesta tehtävästä, allokoida lisää rahoitusta ja luoda kolmannen tehtävän toteutusta tukevia kannustimia, uudistaa henkilöstön arvioinnin ja uralla etenemisen politiikka ja käytänteet kolmannen tehtävän osalta sekä lisäksi integroida kolmas tehtävä opetussuunnitelmaan ja luoda keskitetty yksikkö koordinoimaan kolmanteen tehtävään liittyviä toimintoja sekä tarjota kolmanteen tehtävään liittyvää informaatiota henkilökunnalle, opiskelijoille ja yliopiston ulkopuolisille yhteisöille.

Yliopiston pitäisi kuitenkin välttää luomasta siilo-järjestelmiä, jotka (1) rajaavat kolmannen tehtävän erillisiin keskuksiin, ja jotka (2) luovat vastakkainasettelun kolmannen tehtävän sekä opetus- ja tutkimustehtävän välille. Vaikka yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti relevantin tiedon tuottaminen on tärkeää yliopistolle, sen tutkimusohjelman ei tulisi myöskään keskittyä pelkästään soveltavaan tutkimukseen, vaan myös perustutkimukseen.

Since the establishment of the first universities in Africa, African universities have been expected to serve, and engage with, the external communities. In fact, existing literature reveals that some African universities recognise the importance of community outreach and engagement (Third Mission) and/or have organisational structures to promote the Third Mission (TM) and provide community-focused services. A review of the mission statements of Ugandan universities, for example, shows that in addition to teaching and research, the universities aspire to contribute to the socioeconomic transformation and sustainable development of society, essentially by providing outreach services to the vulnerable, poor and marginalised groups. Unfortunately, the TM, in the context of African universities, has not been extensively studied. In addition, a review of the existing literature shows that the TM has not yet been fully embedded in African universities. Accordingly, the purpose of this study was to explore the institutionalisation of the TM in Ugandan universities. To carry out the study, the researcher utilised a qualitative case study approach and purposively selected a single university, Makerere University, which openly acknowledges the TM as a core function. The data were generated through (1) reviews of the relevant policy literature and (2) qualitative semi-structured interviews with key informants: college principals, academic and administrative staff and representatives of the external stakeholders. The analysis focused on eight aspects of the university, namely: mission, faculty hire and promotions practices, organisational structure, faculty involvement and commitment, student involvement, community involvement, campus publications and communication, and leadership and support. The analysis revealed that the university acknowledges the TM as a core function, has organisational structures and personnel to coordinate TM-related activities and has integrated some TM-related activities into its undergraduate academic programmes. In addition, the university has somehow integrated the TM into its budget, responsibilities of the academic staff and its recruitment and promotions policy and practices. Nonetheless, the TM is still vaguely defined, poorly evaluated and insufficiently funded and many TM-related activities and projects are largely personal in nature, unsupported, unrewarded and unrecorded. Accordingly, the study suggests that the university should: create programmes to enlighten its staff about the TM, allocate more funding and incentives to support the TM, realign its staff evaluation and promotion policy and practices with the TM, further integrate the TM into its curriculum and create a centralised unit to coordinate TM-related activities and provide TM-related information to the staff, students and external communities. Nonetheless, the university should avoid creating a silo system that (1) restricts the TM to specialised centres and (2) pits the TM against teaching and research. In addition, although it is important for the university to produce socially and economically relevant knowledge, its research agenda should focus on not only application-oriented research but also basic research.