Transkraniaalinen magneettinen toistostimulaatio kliinisenä hoitomuotona
Vähäsarja, Tommi (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411282363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411282363
Tiivistelmä
Tausta: Aivokuoren äsyttämiseen on perinteisesti käytetty suoraa kortikaalista sähköstimulaatiota (DCS). Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) esiteltiin vuonna 1985 ja sitä on alunperin käytetty motoristen hermoratojen tutkimiseen. Myöhemmin sen vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti erilaisten aivoperäisten sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. TMS:ää voi antaa toistetusti(RTMS) ja lisäksi on kehitetty navigointitekniikoita (NTMS), joiden avulla voidaan reaaliaikaisesti ja tarkasti kohdentaa stimulaatio haluttuun kohtaan.
Menetelmät: Tässä kirjallisuuskatsauksessa arvioitiin ennen kaikkea toistetun NTMS-hoidon vaikutusta depressioon, aivoverenkiertohäiriöiden jälkioireisiin, epilepsiaan ja unettomuuteen. NTMS:llä tehtyjen tutkimusten vähyyden vuoksi myös navigoimattoman RTMS-hoidon vaikuttavuutta arvioitiin.
Tulokset: Selvimmät hyödyt saadaan hoidettaessa aikuisten hoitoresistenttiä depressiota ja kortikaalisia epilepsioita, joissa potilaat saavat kliinisestikin merkittävää oirelievitystä. Aivoverenkiertohäiriöiden jäännösoireissa hyödyt on todettu vähäisiksi, afasiassa osa potilaista saattoi hyötyä kun RTMS-hoitoa annettiin puheterapian lisäksi. Otoskoot tutkimuksissa ovat yleensä pieniä, joten suurilla potilasmäärillä tehtyjä satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia tarvitaan vahvemman tutkimusnäytön saamiseksi.
Menetelmät: Tässä kirjallisuuskatsauksessa arvioitiin ennen kaikkea toistetun NTMS-hoidon vaikutusta depressioon, aivoverenkiertohäiriöiden jälkioireisiin, epilepsiaan ja unettomuuteen. NTMS:llä tehtyjen tutkimusten vähyyden vuoksi myös navigoimattoman RTMS-hoidon vaikuttavuutta arvioitiin.
Tulokset: Selvimmät hyödyt saadaan hoidettaessa aikuisten hoitoresistenttiä depressiota ja kortikaalisia epilepsioita, joissa potilaat saavat kliinisestikin merkittävää oirelievitystä. Aivoverenkiertohäiriöiden jäännösoireissa hyödyt on todettu vähäisiksi, afasiassa osa potilaista saattoi hyötyä kun RTMS-hoitoa annettiin puheterapian lisäksi. Otoskoot tutkimuksissa ovat yleensä pieniä, joten suurilla potilasmäärillä tehtyjä satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia tarvitaan vahvemman tutkimusnäytön saamiseksi.