Liikkumisympäristöjen ja ulkoilulajien elvyttävyys
Kuusjärvi, Juuso (2014)
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411172322
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411172322
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri liikkumisympäristöjen elvyttävyyttä ryhmitellen liikkumisympäristöjä aiempaa tutkimusta tarkemmin. Toisaalta haluttiin luoda uutta pohjaa jatkotutkimukselle vähän tutkittujen ulkoilulajien elvyttävyyttä tutkimalla. Sen lisäksi oltiin kiinnostuneita, miten elvyttävyys vaihtelee eri liikkumisympäristöissä ja ulkoilulajeissa sukupuolen ja työtilanteen mukaan. Ulkoilulajien osalta tutkittiin myös ulkoiluajan keston vaikutusta elvyttävyyteen.
Tutkimusaineistona toimi vuonna 2009 kerätty luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin (LVVI2) aineisto. Aineistoon oli koottu 3060 suomalaisen vastaukset liittyen heidän luonnossa liikkumiseensa.
Kyselyssä liikuntaympäristöt oli jaettu seitsemään eri vaihtoehtoon (sisäliikuntatiloissa, kotona sisätiloissa, kotona ulkona pihapiirissä, ulkona rakennetussa ympäristössä, ulkona luonnossa kodin läheisyydessä, ulkona luonnossa vapaa-ajan asunnon ympäristössä ja ulkona muualla luontoympäristössä) ja tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia ympäristöjä erikseen. Kotona sisätiloissa suoritettu liikunta koettiin koko aineistossa sekä naisten ja työelämän ulkopuolelle olevien osalta vähemmän elvyttäväksi kuin muut liikkumisympäristöt. Myös miesten ja työelämässä olevien osalta liikunta kotona sisätiloissa elvytti vähemmän kuin useissa muissa liikkumisympäristöissä. Koko aineistossa liikunta muissa luontoympäristöissä ja sisäliikuntatiloissa koettiin elvyttävämmiksi kuin pihapiirissä ja rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Miesten osalta pihapiirissä tapahtunut liikunta jäi vähemmän elvyttäväksi kuin muualla paitsi kotona sisätiloissa ja ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Lisäksi naiset kokivat ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtuneen liikunnan vähemmän elvyttäväksi kuin vapaa-ajan asunnon läheisyydessä tai muussa luontoympäristössä tapahtuneen liikunnan. Työssä kävijöiden osalta liikunta muissa luontoympäristöissä elvytti paremmin kuin pihapiirissä.
Ulkoilulajeista tutkittiin koiran kanssa ulkoilua, ulkoilua lasten kanssa, pyöräilyä, kävelyä ja juoksulenkkeilyä. Näistä juoksulenkkeily oli koko aineistossa ja naisten osalta elvyttävämpää kuin kaikki muut paitsi ulkoilu lasten kanssa. Työssä kävijöiden osalta juoksulenkkeily oli kaikkia muita lajeja elvyttävämpää. Lyhyillä ulkoilukerroilla puolestaan juoksulenkkeily oli elvyttävämpää kuin ulkoilu koiran kanssa. Pitkien ulkoilukertojen ja työelämän ulkopuolella olevien osalta ei löytynyt eroja eri ulkoilulajien väliltä.
Saadut tulokset olivat samansuuntaiset tutkimuksen teoriapohjana toimineiden psykofysiologisen stressin vähentämisen viitekehyksen ja tarkkaavaisuuden palautumisen teorian sekä aiemman tutkimuksen suhteen. Uutena piirteenä esiin nousi juoksulenkkeilyn useisiin muihin lajeihin verrattuna parempi elvyttävyys. Jatkotutkimuskohteena erityisesti sosiaalisen ympäristön vaikutus sisäliikuntatiloissa tapahtuneeseen liikuntaan olisi tarpeen.
Tutkimusaineistona toimi vuonna 2009 kerätty luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin (LVVI2) aineisto. Aineistoon oli koottu 3060 suomalaisen vastaukset liittyen heidän luonnossa liikkumiseensa.
Kyselyssä liikuntaympäristöt oli jaettu seitsemään eri vaihtoehtoon (sisäliikuntatiloissa, kotona sisätiloissa, kotona ulkona pihapiirissä, ulkona rakennetussa ympäristössä, ulkona luonnossa kodin läheisyydessä, ulkona luonnossa vapaa-ajan asunnon ympäristössä ja ulkona muualla luontoympäristössä) ja tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia ympäristöjä erikseen. Kotona sisätiloissa suoritettu liikunta koettiin koko aineistossa sekä naisten ja työelämän ulkopuolelle olevien osalta vähemmän elvyttäväksi kuin muut liikkumisympäristöt. Myös miesten ja työelämässä olevien osalta liikunta kotona sisätiloissa elvytti vähemmän kuin useissa muissa liikkumisympäristöissä. Koko aineistossa liikunta muissa luontoympäristöissä ja sisäliikuntatiloissa koettiin elvyttävämmiksi kuin pihapiirissä ja rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Miesten osalta pihapiirissä tapahtunut liikunta jäi vähemmän elvyttäväksi kuin muualla paitsi kotona sisätiloissa ja ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Lisäksi naiset kokivat ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtuneen liikunnan vähemmän elvyttäväksi kuin vapaa-ajan asunnon läheisyydessä tai muussa luontoympäristössä tapahtuneen liikunnan. Työssä kävijöiden osalta liikunta muissa luontoympäristöissä elvytti paremmin kuin pihapiirissä.
Ulkoilulajeista tutkittiin koiran kanssa ulkoilua, ulkoilua lasten kanssa, pyöräilyä, kävelyä ja juoksulenkkeilyä. Näistä juoksulenkkeily oli koko aineistossa ja naisten osalta elvyttävämpää kuin kaikki muut paitsi ulkoilu lasten kanssa. Työssä kävijöiden osalta juoksulenkkeily oli kaikkia muita lajeja elvyttävämpää. Lyhyillä ulkoilukerroilla puolestaan juoksulenkkeily oli elvyttävämpää kuin ulkoilu koiran kanssa. Pitkien ulkoilukertojen ja työelämän ulkopuolella olevien osalta ei löytynyt eroja eri ulkoilulajien väliltä.
Saadut tulokset olivat samansuuntaiset tutkimuksen teoriapohjana toimineiden psykofysiologisen stressin vähentämisen viitekehyksen ja tarkkaavaisuuden palautumisen teorian sekä aiemman tutkimuksen suhteen. Uutena piirteenä esiin nousi juoksulenkkeilyn useisiin muihin lajeihin verrattuna parempi elvyttävyys. Jatkotutkimuskohteena erityisesti sosiaalisen ympäristön vaikutus sisäliikuntatiloissa tapahtuneeseen liikuntaan olisi tarpeen.