Pankkien luottoluokituksiin vaikuttavat muuttujat - käsittelyssä riskien määritys, julkinen regulaatio ja kansainvälinen tilinpäätössäännöstö
Reijonen, Jussi (2014)
2014
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411132309
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411132309
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani pankkien riskienhallintaa ja luottojohdannaisten käyttöä luottoriskin hallinnassa. Tämä tutkimus perustuu ainoastaan kirjallisuuskatsaukseen, sillä suomalaiset pankit käyttävät toiminnassaan hyvin vähän tässä tutkimuksessa käsiteltäviä rahoitusinstrumentteja ja tämän takia tutkimuksen empiirinen osio olisi olemassa olevilla resursseilla mahdoton toteuttaa. Kirjallisuuskatsauksessa avaan tutkimuksen johtopäätöksien ja tuloksien ymmärtämiseen tarvittavia asioita.
Tutkimukseni tarkoitus on selvittää pystytäänkö pankkien omia luottoluokituksia manipuloimaan luottojohdannaisten ja strukturoitujen rahoitusinstrumenttien avulla. Tämänkaltainen manipulointi on vastoin rahoitusmarkkinalakia ja hyvää kirjanpitotapaa ja tämänkaltainen toiminta pyritäänkin estämään pankkisääntelyllä ja kirjanpito- ja tilinpäätösstandardeilla. Tutkimukseen ryhtyessäni päätin tutkia, jääkö lainsäädännössä ja sääntelyssä porsaanreikiä, mitkä sallisi riskipositioiden ja luottoluokitusten manipuloinnin.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että pankkien luottolukitusten tekeminen ja todellisen riskiposition määrittäminen on täysin yksittäisten arvopapereiden ja sijoitusten riskien varassa. Nämä sijoitukset ja arvopaperit muodostavat yhdessä pankin kokonaisriskiposition ja nämä alariskit väärin määriteltäessä, vääristyy myös kokonaisriskipositio. Näiden riskien analysointi ei ole ikinä helppoa johtuen rahoitusinstrumenttien monimutkaisuudesta ja kompleksisesta rakenteesta, minkä avulla pystytään kätkemään riskejä siten, että niitä on hyvin vaikea mitata ja löytää.
Tutkimuksen johtopäätöksissä mainitaan tilintarkastajan merkittävä rooli näissä tapauksissa, joissa pyritään vääristämään pankkien riskipositiota. Tutkimuksessa avataan myös kirjanpidon sääntelyä IFRS- ja US GAAP- standardien avulla, mutta pankkien luottoluokitusten manipuloinnin estäminen on viimekädessä julkisen sääntelyn ja tilintarkastajan harteilla, mikä luo tilintarkastukseen suuret vaatimukset rahoitus- ja finanssialaa kohtaan.
Tutkimuksen johtopäätökset ja tulokset saattaisivat näyttäytyä erilaisina, jos tutkimuksessa olisi haettu vastausta tutkimuskysymykseen empirian avulla. Luonteva jatkotutkimusaihe olisi CRA-toimijoiden laadunvalvontaan ja sääntelyyn liittyvä tutkimus.
Tutkimukseni tarkoitus on selvittää pystytäänkö pankkien omia luottoluokituksia manipuloimaan luottojohdannaisten ja strukturoitujen rahoitusinstrumenttien avulla. Tämänkaltainen manipulointi on vastoin rahoitusmarkkinalakia ja hyvää kirjanpitotapaa ja tämänkaltainen toiminta pyritäänkin estämään pankkisääntelyllä ja kirjanpito- ja tilinpäätösstandardeilla. Tutkimukseen ryhtyessäni päätin tutkia, jääkö lainsäädännössä ja sääntelyssä porsaanreikiä, mitkä sallisi riskipositioiden ja luottoluokitusten manipuloinnin.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että pankkien luottolukitusten tekeminen ja todellisen riskiposition määrittäminen on täysin yksittäisten arvopapereiden ja sijoitusten riskien varassa. Nämä sijoitukset ja arvopaperit muodostavat yhdessä pankin kokonaisriskiposition ja nämä alariskit väärin määriteltäessä, vääristyy myös kokonaisriskipositio. Näiden riskien analysointi ei ole ikinä helppoa johtuen rahoitusinstrumenttien monimutkaisuudesta ja kompleksisesta rakenteesta, minkä avulla pystytään kätkemään riskejä siten, että niitä on hyvin vaikea mitata ja löytää.
Tutkimuksen johtopäätöksissä mainitaan tilintarkastajan merkittävä rooli näissä tapauksissa, joissa pyritään vääristämään pankkien riskipositiota. Tutkimuksessa avataan myös kirjanpidon sääntelyä IFRS- ja US GAAP- standardien avulla, mutta pankkien luottoluokitusten manipuloinnin estäminen on viimekädessä julkisen sääntelyn ja tilintarkastajan harteilla, mikä luo tilintarkastukseen suuret vaatimukset rahoitus- ja finanssialaa kohtaan.
Tutkimuksen johtopäätökset ja tulokset saattaisivat näyttäytyä erilaisina, jos tutkimuksessa olisi haettu vastausta tutkimuskysymykseen empirian avulla. Luonteva jatkotutkimusaihe olisi CRA-toimijoiden laadunvalvontaan ja sääntelyyn liittyvä tutkimus.