Sosiaalityön vaikuttavuus ja selontekovelvollisuus sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta
Rautavuo, Petri (2014)
2014
Sosiaalityön maisteriopinnot - Master's Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411122302
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201411122302
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia sosiaalityön vaikuttavuutta ja selontekovelvollisuutta sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaalityössä on alettu mitata enenevästi vaikuttavuutta. Samaan aikaan sosiaalityöntekijöiden selontekovelvollisuus on lisääntynyt. Vaikuttavuus ja selontekovelvollisuus on tässä tutkielmassa ymmärretty käsitteiksi, joiden avulla sosiaalityöntekijöitä hallitaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalityöntekijät kokevat vaikuttavuuden ja selontekovelvollisuuden sekä saada esiin toista tietoa sosiaalityöntekijöiden puheesta.
Aineistona tutkielmassa on käytetty kirjoitustehtävävastauksia, joissa sosiaalityöntekijöiden tuli kertoa omasta näkökulmastaan, mitä vaikuttavuus heidän mielestään on. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty teemahaastatteluja, joissa sosiaalityöntekijöiltä kysyttiin ammatillisista jännitteistä. Molemmat aineistot on analysoitu käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, joka tässä on tarkoittanut aineiston teemoittelua.
Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät määrittelevät vaikuttavuuden asiakaskeskeisesti. He ovat myös kriittisiä vaikuttavuuden mittaamisen suhteen. Selontekovelvollisuuteen liittyvien käytäntöjen nähdään rajoittavan sosiaalityöntekijän työtä ja vievän aikaa pois asiakastyöstä.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että sosiaalityön vaikuttavuuden mittaamiseen kaivattaisiin lisää asiakasnäkökulmaa ja laadullisuutta. Selontekovelvollisuus tulisi myös ymmärtää laajemmin selontekovelvollisuudeksi asiakkaiden suuntaan, jolloin sosiaalityöstä voisi tulla asiakaslähtöisempää.
Aineistona tutkielmassa on käytetty kirjoitustehtävävastauksia, joissa sosiaalityöntekijöiden tuli kertoa omasta näkökulmastaan, mitä vaikuttavuus heidän mielestään on. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty teemahaastatteluja, joissa sosiaalityöntekijöiltä kysyttiin ammatillisista jännitteistä. Molemmat aineistot on analysoitu käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, joka tässä on tarkoittanut aineiston teemoittelua.
Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät määrittelevät vaikuttavuuden asiakaskeskeisesti. He ovat myös kriittisiä vaikuttavuuden mittaamisen suhteen. Selontekovelvollisuuteen liittyvien käytäntöjen nähdään rajoittavan sosiaalityöntekijän työtä ja vievän aikaa pois asiakastyöstä.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että sosiaalityön vaikuttavuuden mittaamiseen kaivattaisiin lisää asiakasnäkökulmaa ja laadullisuutta. Selontekovelvollisuus tulisi myös ymmärtää laajemmin selontekovelvollisuudeksi asiakkaiden suuntaan, jolloin sosiaalityöstä voisi tulla asiakaslähtöisempää.