Variation in the Progressive: A Corpus-based Study into World Englishes
Rautionaho, Paula (2014)
Rautionaho, Paula
Tampere University Press
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9636-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9636-3
Tiivistelmä
Englannin kielen progressiivi ja sen käyttö maailmanenglanneissa
Tutkimuksessa tarkastellaan englannin kielen progressiivin (BE + -ing) käyttöä ns. maailmanenglanneissa, kaiken kaikkiaan kahdeksassa varieteetissa (mm. amerikanenglanti, intianenglanti, jamaikanenglanti). Progressiivin käyttö on lisääntynyt huomattavasti 1600-luvulta jatkuen nykypäivään, ja lisääntyvän käytön myötä sen muodot ja merkitykset ovat muuttuneet. Viime vuosikymmeninä progressiivia on tutkittu laajalti, mutta mielenkiinto on kohdistunut lähinnä brittienglantiin, tai britti- ja amerikanenglannin vertailuun. Tällä tutkimuksella haluttiin paikata progressiivin tutkimuksesta uupuvaa yhtenäistä maailmanenglantien tarkastelua: yksittäisten tutkimustulosten vertaaminen toisiinsa ei välttämättä tuota todellista kuvaa progressiivin käytöstä maailmanenglanneissa.
Tutkimuksessa tarkastellaan neljää osa-aluetta: progressiivin esiintymistiheyttä, morfosyntaktista vaihtelua (mm. aikamuotoja, modaalisten apuverbien esiintymistä), leksikaalista vaihtelua (mm. progressiivissa esiintyvät verbit ja niiden semanttinen luokittelu), ja progressiivin funktioita (mm. prototyyppinen progressiivi, subjektiivinen progressiivi). Koska progressiivi voi esiintyä vain verbiasemassa, on mielekkäämpää verrata progressiivin määrää verbilausekkeiden määrään kuin sanamäärään; tämä vertailu mahdollistaa mielenkiintoisten vertailujen tekemisen mm. aikamuotojen tai tulevaisuudenilmaisujen esiintymisen suhteen. Tutkimuksen aineisto koostuu International Corpus of English -korpuskokoelmasta (seitsemän varieteettia) sekä Santa Barbara Corpus of Spoken American English -korpuksesta. Kustakin korpuksesta rajattiin tutkimusaineistoksi 100 000 sanaa vapaata keskustelua, sillä progressiivin on osoitettu esiintyvän yleisimmin juuri puhutussa kielessä.
Tutkimuksen tulosten perusteella progressiivin käyttö ei määrity varieteetin aseman mukaan. Toisin sanoen, ei-äidinkielisten puheessa ei havaittu yhdenmukaista käyttöä, joka eroaisi äidinkielisistä. Paremminkin, progressiivin käytössä on varieteettikohtaisia eroja riippumatta siitä, mikä englannin asema kyseisessä maassa on. Toisaalta, varieteettien väliset erot ovat suurelta osin melko pieniä. Progressiivin esiintyminen statiiviverbien yhteydessä on usein yhdistetty ei-äidinkielisiin: tutkimukseni osoittaa, että statiivisia progressiiveja esiintyy kaikissa kahdeksassa varieteetissa, mutta niiden epästandardi käyttö (viittaaminen pysyviin tilanteisiin, esim. You must be having waterfalls?) on rajoittunut lähinnä intian- ja hongkonginenglanteihin. Aiemmin ehdotettu ero äidinkielisten ja ei-äidinkielisten puhujien progressiivin käytön suhteen ei ole täysin paikkansapitävä: tutkimuksen mukaan progressiivin esiintymistiheys ei ole korkeampi ei-äidinkielisten puheessa ja toisaalta aiemmin ei-äidinkielisiin yhdistetyt epästandardit käytöt rajoittuvat vain muutamaan varieteettiin.
Tutkittujen varieteettien ja kieliopillisten piirteiden määrä tekee tästä yhden laajimmista progressiivia käsittelevistä tutkimuksista: vaikka progressiivia on tutkittu runsaasti, laaja yhtenäinen katsaus progressiivin käytöstä maailmanenglanneissa on tähän asti puuttunut. Lisäksi, tutkimuksen metodologiset ratkaisut (progressiivin vertailu ei-progressiiviin) tekevät siitä erityisen kiinnostavan laajemmassakin mittakaavassa.
Tutkimuksessa tarkastellaan englannin kielen progressiivin (BE + -ing) käyttöä ns. maailmanenglanneissa, kaiken kaikkiaan kahdeksassa varieteetissa (mm. amerikanenglanti, intianenglanti, jamaikanenglanti). Progressiivin käyttö on lisääntynyt huomattavasti 1600-luvulta jatkuen nykypäivään, ja lisääntyvän käytön myötä sen muodot ja merkitykset ovat muuttuneet. Viime vuosikymmeninä progressiivia on tutkittu laajalti, mutta mielenkiinto on kohdistunut lähinnä brittienglantiin, tai britti- ja amerikanenglannin vertailuun. Tällä tutkimuksella haluttiin paikata progressiivin tutkimuksesta uupuvaa yhtenäistä maailmanenglantien tarkastelua: yksittäisten tutkimustulosten vertaaminen toisiinsa ei välttämättä tuota todellista kuvaa progressiivin käytöstä maailmanenglanneissa.
Tutkimuksessa tarkastellaan neljää osa-aluetta: progressiivin esiintymistiheyttä, morfosyntaktista vaihtelua (mm. aikamuotoja, modaalisten apuverbien esiintymistä), leksikaalista vaihtelua (mm. progressiivissa esiintyvät verbit ja niiden semanttinen luokittelu), ja progressiivin funktioita (mm. prototyyppinen progressiivi, subjektiivinen progressiivi). Koska progressiivi voi esiintyä vain verbiasemassa, on mielekkäämpää verrata progressiivin määrää verbilausekkeiden määrään kuin sanamäärään; tämä vertailu mahdollistaa mielenkiintoisten vertailujen tekemisen mm. aikamuotojen tai tulevaisuudenilmaisujen esiintymisen suhteen. Tutkimuksen aineisto koostuu International Corpus of English -korpuskokoelmasta (seitsemän varieteettia) sekä Santa Barbara Corpus of Spoken American English -korpuksesta. Kustakin korpuksesta rajattiin tutkimusaineistoksi 100 000 sanaa vapaata keskustelua, sillä progressiivin on osoitettu esiintyvän yleisimmin juuri puhutussa kielessä.
Tutkimuksen tulosten perusteella progressiivin käyttö ei määrity varieteetin aseman mukaan. Toisin sanoen, ei-äidinkielisten puheessa ei havaittu yhdenmukaista käyttöä, joka eroaisi äidinkielisistä. Paremminkin, progressiivin käytössä on varieteettikohtaisia eroja riippumatta siitä, mikä englannin asema kyseisessä maassa on. Toisaalta, varieteettien väliset erot ovat suurelta osin melko pieniä. Progressiivin esiintyminen statiiviverbien yhteydessä on usein yhdistetty ei-äidinkielisiin: tutkimukseni osoittaa, että statiivisia progressiiveja esiintyy kaikissa kahdeksassa varieteetissa, mutta niiden epästandardi käyttö (viittaaminen pysyviin tilanteisiin, esim. You must be having waterfalls?) on rajoittunut lähinnä intian- ja hongkonginenglanteihin. Aiemmin ehdotettu ero äidinkielisten ja ei-äidinkielisten puhujien progressiivin käytön suhteen ei ole täysin paikkansapitävä: tutkimuksen mukaan progressiivin esiintymistiheys ei ole korkeampi ei-äidinkielisten puheessa ja toisaalta aiemmin ei-äidinkielisiin yhdistetyt epästandardit käytöt rajoittuvat vain muutamaan varieteettiin.
Tutkittujen varieteettien ja kieliopillisten piirteiden määrä tekee tästä yhden laajimmista progressiivia käsittelevistä tutkimuksista: vaikka progressiivia on tutkittu runsaasti, laaja yhtenäinen katsaus progressiivin käytöstä maailmanenglanneissa on tähän asti puuttunut. Lisäksi, tutkimuksen metodologiset ratkaisut (progressiivin vertailu ei-progressiiviin) tekevät siitä erityisen kiinnostavan laajemmassakin mittakaavassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4967]