Psykologisten palautumisen mekanismien ja työpaikalta saadun sosiaalisen tuen yhteydet työntekijän työssä suoriutumiseen
Myllyvirta, Iina (2014)
Myllyvirta, Iina
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410302267
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410302267
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko sosiaalinen tuki työpaikalla (kollegoilta ja esimiehiltä) ja psykologiset palautumisen mekanismit vapaa-ajalla (työstä irrottautuminen ja taidonhallintakokemukset) yhteydessä työntekijän työssä suoriutumiseen. Lisäksi tutkittiin, muuntavatko palautumisen mekanismit sosiaalisen tuen ja työssä suoriutumisen välistä yhteyttä. Työntekijän työssä suoriutumista tutkittiin erikseen työtehtävissä suoriutumisena ja työyhteisötaitoina. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallin motivaatiopolkua sekä voimavarojen säilyttämisteoriaa.
Tutkimuksessa käytetty poikkileikkausaineisto kuuluu osaksi laajempaa Työkuormituksesta palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen -tutkimushanketta. Kyselytutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2013 eri alojen työntekijöiltä (N = 1347), jotka vastasivat kyselyyn joko sähköisesti tai paperisella lomakkeella. Tutkimuksen kokonaisvastausprosentiksi muodostui 37 %. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne 1130 vastannutta, jotka olivat vastanneet kaikkiin tutkimuksen kohteena oleviin kysymyksiin. Aineistossa naisia oli 60,5 % ja vastaajien keski-ikä oli 46,9 vuotta.
Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat, että kollegoilta saatu sosiaalinen tuki sekä taidonhallintakokemukset olivat positiivisesti yhteydessä työntekijän työssä suoriutumiseen hypoteesien mukaisesti. Mitä enemmän työntekijä siis koki saavansa kollegoidensa sosiaalista tukea sekä taidonhallintakokemuksia, sitä paremmiksi hän arvioi sekä työtehtävissä suoriutumisensa että työyhteisötaitonsa. Työstä irrottautuminen taas oli hypoteesin vastaisesti negatiivisesti yhteydessä työyhteisötaitoihin, eli työstä irrottautuminen vapaa-ajalla heikensi työntekijän työyhteisötaitoja. Lisäksi taidonhallintakokemukset muunsivat kollegoilta saatavan sosiaalisen tuen ja työtehtävissä suoriutumisen välistä yhteyttä hypoteesin mukaisesti niin, että kollegoilta saatavan tuen ollessa vähäistä runsaat taidonhallintakokemukset vapaa-ajalla suojasivat työtehtävissä suoriutumista heikkenemästä. Työstä irrottautuminen taas muunsi kollegoiden tuen ja työyhteisötaitojen yhteyttä hypoteesin vastaisesti niin, että heikko työstä irrottautuminen vapaa-ajalla suojasi työyhteisötaitoja heikkenemästä silloin, kun sosiaalista tukea kollegoilta saatiin vähäisesti.
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että erityisesti kollegoilta saatava sosiaalinen tuki sekä vapaa-ajalla saadut taidonhallintakokemukset toimivat merkityksellisinä voimavaroina työntekijän työssä suoriutumisen kannalta. Suoriutuakseen työssään hyvin työntekijät hyötyisivät siis työympäristöstä, jossa heitä kannustettaisiin tukemaan toisiaan sekä tiedostettaisiin vapaa-ajan merkitys antamalla esimerkiksi koulutusta tai lisäämällä tietoutta taidonhallintakokemusten merkityksestä. Lisäksi työntekijöiden olisi hyvä tunnistaa työstä irrottautumisen hyötyjä ja haittoja niin, etteivät he erkanisi liiaksi työyhteisöstään, mutta pääsisivät silti vapaa-ajalla irti heitä kuormittavista työajatuksista. Mitä vähemmän työn voimavaroja, kuten sosiaalista tukea kollegoilta, on saatavilla, sitä enemmän yksilöllisten voimavarojen, kuten taidonhallintakokemusten ja työstä irrottautumisen, tarkoituksenmukainen käyttö korostuu. Jatkossa palautumisen mekanismeja tulisikin tutkia laajemmin osana työn vaatimusten ja voimavarojen mallin motivaatiopolkua.
Tutkimuksessa käytetty poikkileikkausaineisto kuuluu osaksi laajempaa Työkuormituksesta palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen -tutkimushanketta. Kyselytutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2013 eri alojen työntekijöiltä (N = 1347), jotka vastasivat kyselyyn joko sähköisesti tai paperisella lomakkeella. Tutkimuksen kokonaisvastausprosentiksi muodostui 37 %. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne 1130 vastannutta, jotka olivat vastanneet kaikkiin tutkimuksen kohteena oleviin kysymyksiin. Aineistossa naisia oli 60,5 % ja vastaajien keski-ikä oli 46,9 vuotta.
Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat, että kollegoilta saatu sosiaalinen tuki sekä taidonhallintakokemukset olivat positiivisesti yhteydessä työntekijän työssä suoriutumiseen hypoteesien mukaisesti. Mitä enemmän työntekijä siis koki saavansa kollegoidensa sosiaalista tukea sekä taidonhallintakokemuksia, sitä paremmiksi hän arvioi sekä työtehtävissä suoriutumisensa että työyhteisötaitonsa. Työstä irrottautuminen taas oli hypoteesin vastaisesti negatiivisesti yhteydessä työyhteisötaitoihin, eli työstä irrottautuminen vapaa-ajalla heikensi työntekijän työyhteisötaitoja. Lisäksi taidonhallintakokemukset muunsivat kollegoilta saatavan sosiaalisen tuen ja työtehtävissä suoriutumisen välistä yhteyttä hypoteesin mukaisesti niin, että kollegoilta saatavan tuen ollessa vähäistä runsaat taidonhallintakokemukset vapaa-ajalla suojasivat työtehtävissä suoriutumista heikkenemästä. Työstä irrottautuminen taas muunsi kollegoiden tuen ja työyhteisötaitojen yhteyttä hypoteesin vastaisesti niin, että heikko työstä irrottautuminen vapaa-ajalla suojasi työyhteisötaitoja heikkenemästä silloin, kun sosiaalista tukea kollegoilta saatiin vähäisesti.
Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että erityisesti kollegoilta saatava sosiaalinen tuki sekä vapaa-ajalla saadut taidonhallintakokemukset toimivat merkityksellisinä voimavaroina työntekijän työssä suoriutumisen kannalta. Suoriutuakseen työssään hyvin työntekijät hyötyisivät siis työympäristöstä, jossa heitä kannustettaisiin tukemaan toisiaan sekä tiedostettaisiin vapaa-ajan merkitys antamalla esimerkiksi koulutusta tai lisäämällä tietoutta taidonhallintakokemusten merkityksestä. Lisäksi työntekijöiden olisi hyvä tunnistaa työstä irrottautumisen hyötyjä ja haittoja niin, etteivät he erkanisi liiaksi työyhteisöstään, mutta pääsisivät silti vapaa-ajalla irti heitä kuormittavista työajatuksista. Mitä vähemmän työn voimavaroja, kuten sosiaalista tukea kollegoilta, on saatavilla, sitä enemmän yksilöllisten voimavarojen, kuten taidonhallintakokemusten ja työstä irrottautumisen, tarkoituksenmukainen käyttö korostuu. Jatkossa palautumisen mekanismeja tulisikin tutkia laajemmin osana työn vaatimusten ja voimavarojen mallin motivaatiopolkua.