Päihde- ja rikoskierteen kokeneiden vertaistyöntekijöiden itsestä kertominen auttamistyön keskusteluissa
Hellsten, Janika (2014)
Hellsten, Janika
2014
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410282263
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410282263
Tiivistelmä
Alkoholin ja huumeiden ongelmakäytön tiedetään vahingoittavan terveyttä ja toimintakykyä sekä aiheuttavan kansanterveydellisiä kustannuksia. Päihteiden ongelmakäyttöön voi liittyä myös lainrikkojuutta, jolla on haittoja ja kustannuksia kasvattavia seurauksia. Tutkielma kuvaa sitä, miten koulutetut vertaistyöntekijät käyttävät omista kokemuksista kertomista osana päihde- ja rikoskierteen katkaisemiseksi tehtävää auttamistyötä. Ammatillisessa auttamistyössä työntekijän itsestä kertomista ei pidetä tavanomaisena toimintana. Vertaistyössä sen sijaan vertaistyöntekijät voivat kertoa omista kokemuksistaan asiakkailleen. Tutkielmassa tarkastelun kohteena on vertaistyöntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisissa rakentuva vuorovaikutus, joka poikkeaa sekä ei-ammatillisesta vertaistuen rakentumisesta että ammatillisista auttamistyön kohtaamisista. Auttamistyö toteutuu enimmäkseen juuri keskusteluina, joten näiden keskustelujen systemaattinen tutkimus on tarpeen.
Vertaistyöntekijällä tarkoitetaan tutkielmassa päihde- ja rikoskierteen kokenutta ja päihdetyön ammattitutkinnon suorittanutta työntekijää, joka työskentelee päihde- ja rikoskierteessä olevien asiakkaiden kanssa. Vertaistyöntekijät työskentelevät yhdessä KRIS-yhdistyksessä, ja heidän työtään voidaan kuvata KRIS-vertaistyöksi. Aineistona on kahden vertaistyöntekijän nauhoittamia asiakaskeskusteluja neljän asiakkaan kanssa. Aineisto koostuu viidestä keskustelusta. Tutkimuskysymykseni ovat, mihin vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista auttamistyössä ja millaisiin puhejaksoihin itsestä kertominen sijoittuu. Tutkimusmenetelmänä käytän keskustelunanalyysia.
Analyysin keskiössä ovat puhejaksot, joissa vertaistyöntekijät kertovat omista päihde- ja rikoskierteeseen liittyvistä kokemuksistaan sekä selviytymisestään ja toipumisestaan. Kaikkiaan analyysi kohdentuu neljääntoista aineisto-otteeseen, joista esittelen kahdeksan aineisto-otetta. Analyysin perusteella vertaistyöntekijöiden itsestä kertomisen peruskäyttötavat liittyvät erilaisiin neuvonnallisiin ja ohjauksellisiin puhejaksoihin. Itsestä kertomisen kautta asiakasta neuvotaan sekä suoremmin että ohjataan eri tavoin implisiittisemmin. Vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista esimerkiksi annetun neuvon perusteluna sekä uudenlaisen näkökulman rakennusaineena.
Tutkielma antaa tietoa siitä, miten vertaistyöntekijät tekevät auttamistyötä vertaistyön kentällä ja rakentavat suhdettaan asiakkaaseen. Vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista tutkimustulosten perusteella institutionaalisessa vuorovaikutuksessa asiakkaan neuvomisen ja ohjaamisen välineenä. Vertaistyöntekijät voivat tuoda omia kokemuksiaan esiin eri tavoin. Yhteistä itsestä kertoville puhejaksoille on se, että itsestä kertominen pyrittiin rakentamaan asiakasta hyödyttäväksi toiminnoksi. Tutkimustuloksilla osallistun vertaistyöstä ja kokemusasiantuntijuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa uudenlaiset auttamistyön tekemisen tavat hakevat paikkaansa ja muotoaan.
Vertaistyöntekijällä tarkoitetaan tutkielmassa päihde- ja rikoskierteen kokenutta ja päihdetyön ammattitutkinnon suorittanutta työntekijää, joka työskentelee päihde- ja rikoskierteessä olevien asiakkaiden kanssa. Vertaistyöntekijät työskentelevät yhdessä KRIS-yhdistyksessä, ja heidän työtään voidaan kuvata KRIS-vertaistyöksi. Aineistona on kahden vertaistyöntekijän nauhoittamia asiakaskeskusteluja neljän asiakkaan kanssa. Aineisto koostuu viidestä keskustelusta. Tutkimuskysymykseni ovat, mihin vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista auttamistyössä ja millaisiin puhejaksoihin itsestä kertominen sijoittuu. Tutkimusmenetelmänä käytän keskustelunanalyysia.
Analyysin keskiössä ovat puhejaksot, joissa vertaistyöntekijät kertovat omista päihde- ja rikoskierteeseen liittyvistä kokemuksistaan sekä selviytymisestään ja toipumisestaan. Kaikkiaan analyysi kohdentuu neljääntoista aineisto-otteeseen, joista esittelen kahdeksan aineisto-otetta. Analyysin perusteella vertaistyöntekijöiden itsestä kertomisen peruskäyttötavat liittyvät erilaisiin neuvonnallisiin ja ohjauksellisiin puhejaksoihin. Itsestä kertomisen kautta asiakasta neuvotaan sekä suoremmin että ohjataan eri tavoin implisiittisemmin. Vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista esimerkiksi annetun neuvon perusteluna sekä uudenlaisen näkökulman rakennusaineena.
Tutkielma antaa tietoa siitä, miten vertaistyöntekijät tekevät auttamistyötä vertaistyön kentällä ja rakentavat suhdettaan asiakkaaseen. Vertaistyöntekijät käyttävät itsestä kertomista tutkimustulosten perusteella institutionaalisessa vuorovaikutuksessa asiakkaan neuvomisen ja ohjaamisen välineenä. Vertaistyöntekijät voivat tuoda omia kokemuksiaan esiin eri tavoin. Yhteistä itsestä kertoville puhejaksoille on se, että itsestä kertominen pyrittiin rakentamaan asiakasta hyödyttäväksi toiminnoksi. Tutkimustuloksilla osallistun vertaistyöstä ja kokemusasiantuntijuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa uudenlaiset auttamistyön tekemisen tavat hakevat paikkaansa ja muotoaan.