Omakohtaista väestönsuojelua, sanoi akka, kun sateenvarjonsa avasi - Kaasusodankäynnistä alkanut väestönsuojelun kehitys Suomessa 1920-1930-luvuilla
Rauhanen, Henna (2014)
Rauhanen, Henna
2014
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410282259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410282259
Tiivistelmä
Ensimmäisen maailmansodan aikana kehitettiin kaksi merkittävää ja jopa suoranaista kauhua herättänyttä asetta, joita olivat taistelukaasut ja taistelulentokoneet. Etenkin lentokoneiden nopea kehitys huomattiin ja tämän seurauksena heräsi pelko siviiliväestön turvattomuudesta sotatilanteessa. Kehittyneet lentokoneet pystyivät kantamaan raskaan pommikuorman pitkälle vihollisen selustaan. Tutkielmani käsittelee väestönsuojelun kehitystä Suomessa 1920-luvun loppupuolelta talvisodan alkuun marraskuuhun 1939. Työssäni selvitän sitä, mikä taho aloitti väestönsuojelun organisoinnin ja kuinka suuri syy oli kaasuaseen herättämällä pelolla.
Tutkielmani on osa mentaalihistoriaa, joka sisältää tunteiden kuten pelon tutkimisen. Viimeisten vuosikymmenten aikana tunteiden menneisyyttä on alettu tutkia yhä enemmän. Nämä historiat ovat olleet useimmiten negatiivisten tunteiden, kuten pelon, kateuden tai ahdistuksen historiaa. Tutkimuksen liikkuminen enemmän negatiivisissa tunteissa johtuu osittain lähteisiin liittyvistä ongelmista. Negatiiviset tunteet ovat ylittäneet yhteisön arvo- ja normijärjestelmän ja tulleet siksi helpommin kirjatuiksi ylös. Tunnetta ja mentaliteettia pidetään lähes samoina asioina niiden kuitenkaan olematta sitä. Tunnetta pidetään usein yksilöllisenä, kun taas mentaliteetti liitetään kollektiiviseksi kokemukseksi. Se on käsitteenä laajempi kuin esimerkiksi aate tai ideologia. Mentaliteetit ovat usein niitä, jotka jäävät tiedostamattomiksi eli tiedostettujen aatteiden ja ideologioiden alle.
Historioitsija Hannu Salmen mukaan mentaliteettien historia voidaan nähdä eräänlaisena kulttuuripoliittisena vastavetona trendille, jossa on huomattu vain tietyn intellektuaalisen eliitin merkitys menneisyydessä. Salmi toteaa myös, että aatehistoria on kliseisimmillään ollut suurmiesten tai nerojen historiaa, jossa aatteita on seurattu vain huipulta huipulle. Tämän seurauksena käsitys menneisyydestä on vääristynyt, koska se on tehnyt tavallisista ihmisistä vain passiivisia, ulkopuolelta tulleiden aatteiden heijastajia.
Väestönsuojelun kehittäminen alkoi sekä Suomessa että muualla Euroopassa kaasusuojeluna. Taistelukaasuista koituva vaara huomattiin erityisesti maan kemistipiireissä, joita huolestutti valtiovallan välinpitämättömyys. Niinpä Suomen Kaasupuolustusyhdistys perustettiin marraskuussa 1927. Toiminta oli innostunutta ja yhdistys sai sekä suuren yleisön että lehdistön puolelleen. Toiminnan ensimmäisinä vuosina ei tunnettu lainkaan sanaa väestönsuojelu, vaan puheessa käytettiin termiä kaasusuojelu. Tämä upposi kansalaisiin, etenkin kun kaasuvaara oli tosi asia. Toisaalta tämä nosti helposti esille myös liiallisten kauhukuvien maalaamisen. Termi väestönsuojelu keksittiin Suomessa 1930-luvun alkupuolella kun Kaasupuolustusyhdistyksessä mietittiin niitä vaaroja, jotka saattavat koskea siviiliväestöä sotatilanteessa. Siviilien suojelu alkoi kaasusodan pelosta 1920-luvun lopulla, mutta pian oivallettiin, etteivät taistelukaasut ole ainoa vaaratekijä. Tavoitteeksi asetettiin asutuskeskuksiin luotava täydellinen väestön suojelu. Pian huomattiin, että kirjoittamalla nämä kaksi sanaa - väestö ja suojelu - yhteen saatiin asialle sopiva nimi; väestönsuojelu.
Suomen Kaasupuolustusyhdistyksen, sittemmin Suomen Kaasusuojelujärjestön tehtävänä oli keskittyä valistus- ja koulutustoimintaan sekä suojelumateriaalin kehittämiseen ja tuottamiseen. Valistustoiminnan tärkeitä muotoja olivat erilaiset esitelmät ja lehtikirjoitukset sekä erilaisten näyttelyiden ja väestön keskuudessa suuren suosion saaneiden kaasusuojelunäytösten avulla. Valistustoiminnan merkittäväksi työvälineeksi muodostui Kaasutorjunta-lehti, joka alkoi ilmestyä vuonna 1933. Valistustoiminnan lisäksi lehti yritti pääkirjoituksissaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja päätöksentekijöihin. Aluksi järjestö teki valistustoimintaa ympäri vuoden kunnes 1930-luvun puolivälissä se sai idean koko maassa yhtäaikaa pidettävästä väestönsuojelupäivästä. Myöhemmin tapahtuma laajeni kokonaiseksi viikoksi. Vapaaehtoisen järjestön tehtävät olivat vaativat etenkin kun siviiliviranomaisia velvoittavia määräyksiä tai lakeja ei ollut, eikä tullut ennen loppuvuotta 1939. Kaikki toiminta perustui vapaaehtoisuuden voimaan.
Valtiovallan mukaantulo 1930-luvun puolivälissä merkitsi sitä, että väestönsuojelu alettiin nähdä merkityksellisenä ja tarpeellisena. Tämän seurauksena Valtion Väestönsuojelukomitea asetettiin helmikuussa 1935 ja siitä tuli sekä lainsäädäntöä suunnitteleva että väestönsuojelun valmistelua johtava elin. Lopullisen väestönsuojelulain saaminen vei useita vuosia. Lopulta, juuri ennen talvisodan alkua Suomeen saatiin asetettua väestönsuojelulait. Näiden mukaan väestönsuojelun tarkoituksena oli "väestön sekä laitosten ja muun omaisuuden suojaaminen vihollisen ilmahyökkäyksiltä sekä muulta toiminnalta ja sellaisen toiminnan rajoittaminen ja lieventäminen".
Tutkielmani on osa mentaalihistoriaa, joka sisältää tunteiden kuten pelon tutkimisen. Viimeisten vuosikymmenten aikana tunteiden menneisyyttä on alettu tutkia yhä enemmän. Nämä historiat ovat olleet useimmiten negatiivisten tunteiden, kuten pelon, kateuden tai ahdistuksen historiaa. Tutkimuksen liikkuminen enemmän negatiivisissa tunteissa johtuu osittain lähteisiin liittyvistä ongelmista. Negatiiviset tunteet ovat ylittäneet yhteisön arvo- ja normijärjestelmän ja tulleet siksi helpommin kirjatuiksi ylös. Tunnetta ja mentaliteettia pidetään lähes samoina asioina niiden kuitenkaan olematta sitä. Tunnetta pidetään usein yksilöllisenä, kun taas mentaliteetti liitetään kollektiiviseksi kokemukseksi. Se on käsitteenä laajempi kuin esimerkiksi aate tai ideologia. Mentaliteetit ovat usein niitä, jotka jäävät tiedostamattomiksi eli tiedostettujen aatteiden ja ideologioiden alle.
Historioitsija Hannu Salmen mukaan mentaliteettien historia voidaan nähdä eräänlaisena kulttuuripoliittisena vastavetona trendille, jossa on huomattu vain tietyn intellektuaalisen eliitin merkitys menneisyydessä. Salmi toteaa myös, että aatehistoria on kliseisimmillään ollut suurmiesten tai nerojen historiaa, jossa aatteita on seurattu vain huipulta huipulle. Tämän seurauksena käsitys menneisyydestä on vääristynyt, koska se on tehnyt tavallisista ihmisistä vain passiivisia, ulkopuolelta tulleiden aatteiden heijastajia.
Väestönsuojelun kehittäminen alkoi sekä Suomessa että muualla Euroopassa kaasusuojeluna. Taistelukaasuista koituva vaara huomattiin erityisesti maan kemistipiireissä, joita huolestutti valtiovallan välinpitämättömyys. Niinpä Suomen Kaasupuolustusyhdistys perustettiin marraskuussa 1927. Toiminta oli innostunutta ja yhdistys sai sekä suuren yleisön että lehdistön puolelleen. Toiminnan ensimmäisinä vuosina ei tunnettu lainkaan sanaa väestönsuojelu, vaan puheessa käytettiin termiä kaasusuojelu. Tämä upposi kansalaisiin, etenkin kun kaasuvaara oli tosi asia. Toisaalta tämä nosti helposti esille myös liiallisten kauhukuvien maalaamisen. Termi väestönsuojelu keksittiin Suomessa 1930-luvun alkupuolella kun Kaasupuolustusyhdistyksessä mietittiin niitä vaaroja, jotka saattavat koskea siviiliväestöä sotatilanteessa. Siviilien suojelu alkoi kaasusodan pelosta 1920-luvun lopulla, mutta pian oivallettiin, etteivät taistelukaasut ole ainoa vaaratekijä. Tavoitteeksi asetettiin asutuskeskuksiin luotava täydellinen väestön suojelu. Pian huomattiin, että kirjoittamalla nämä kaksi sanaa - väestö ja suojelu - yhteen saatiin asialle sopiva nimi; väestönsuojelu.
Suomen Kaasupuolustusyhdistyksen, sittemmin Suomen Kaasusuojelujärjestön tehtävänä oli keskittyä valistus- ja koulutustoimintaan sekä suojelumateriaalin kehittämiseen ja tuottamiseen. Valistustoiminnan tärkeitä muotoja olivat erilaiset esitelmät ja lehtikirjoitukset sekä erilaisten näyttelyiden ja väestön keskuudessa suuren suosion saaneiden kaasusuojelunäytösten avulla. Valistustoiminnan merkittäväksi työvälineeksi muodostui Kaasutorjunta-lehti, joka alkoi ilmestyä vuonna 1933. Valistustoiminnan lisäksi lehti yritti pääkirjoituksissaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja päätöksentekijöihin. Aluksi järjestö teki valistustoimintaa ympäri vuoden kunnes 1930-luvun puolivälissä se sai idean koko maassa yhtäaikaa pidettävästä väestönsuojelupäivästä. Myöhemmin tapahtuma laajeni kokonaiseksi viikoksi. Vapaaehtoisen järjestön tehtävät olivat vaativat etenkin kun siviiliviranomaisia velvoittavia määräyksiä tai lakeja ei ollut, eikä tullut ennen loppuvuotta 1939. Kaikki toiminta perustui vapaaehtoisuuden voimaan.
Valtiovallan mukaantulo 1930-luvun puolivälissä merkitsi sitä, että väestönsuojelu alettiin nähdä merkityksellisenä ja tarpeellisena. Tämän seurauksena Valtion Väestönsuojelukomitea asetettiin helmikuussa 1935 ja siitä tuli sekä lainsäädäntöä suunnitteleva että väestönsuojelun valmistelua johtava elin. Lopullisen väestönsuojelulain saaminen vei useita vuosia. Lopulta, juuri ennen talvisodan alkua Suomeen saatiin asetettua väestönsuojelulait. Näiden mukaan väestönsuojelun tarkoituksena oli "väestön sekä laitosten ja muun omaisuuden suojaaminen vihollisen ilmahyökkäyksiltä sekä muulta toiminnalta ja sellaisen toiminnan rajoittaminen ja lieventäminen".