Socioeconomic Determinants of Noncommunicable Disease Risk Factors in Rapidly Changing Societies: Multi-country analysis of six countries of the former Soviet Union
Chimed, Tuvshinjargal (2014)
Chimed, Tuvshinjargal
Tampere University Press
2014
Epidemiologia - Epidemiology
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-11-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9578-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9578-6
Tiivistelmä
Ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden yhteys sosioekonomisiin muuttujiin nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa; kuuden entisen Neuvostoliiton maan analyysi
Tausta: Sosioekonomisilla muuttujilla on merkittävä rooli ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden jakautumisessa väestössä, ja tämä rooli voi olla erityisen kriittinen entisen Neuvostoliiton maissa johtuen niiden nopeista yhteiskunnallisista muutoksista. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden esiintymisen yhteyttä sosioekonomiseen asemaan nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa, sekä niiden merkitystä ei-tarttuvien tautien ehkäisy- ja kontrolliohjelmille.
Menetelmät: Aineistona oli 15 501 aikuista kuudesta entisen Neuvostoliiton maasta (Georgia, Latvia, Kazakstan, Ukraina, Venäjä ja Viro), jotka olivat mukana World Health Survey - tutkimuksessa 2002-2004. Tutkimuksen kohteena olevat ei-tarttuvien tautien riskitekijät olivat tupakointi, runsas alkoholin käyttö, ylipaino ja lihavuus, vähäinen vihannesten ja hedelmien kulutus sekä liian vähäinen liikunta. Koulutusta, nykyistä työtä ja varallisuutta käytettiin kuvaamaan sosioekonomista asemaa.
Tulokset: Vähäinen vihannesten ja hedelmien kulutus, ylipaino ja lihavuus sekä miesten tupakointi olivat yleisiä riskitekijöitä tutkimuksen kohteena olevassa väestössä, sen sijaan runsas alkoholin käyttö ja liian vähäinen liikunta olivat odotettua vähäisempiä riskitekijöitä. Sosioekonomista asemaa kuvaavista indikaattoreista varallisuus ja nykyinen työ liittyivät vahvemmin riskitekijöiden esiintymiseen kuin koulutustaso.
Johtopäätökset: Sosioekonomisilla tekijöillä on tutkimuksen kohteena olevissa maissa suuri merkitys ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden yleisyyteen. Ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden yleisyyttä pitäisi pyrkiä alentamaan sekä väestö- että yksilötasoisilla terveyden edistämiseen ja tautien ehkäisyyn pyrkivillä terveysohjelmilla, joiden tulisi erityisesti kohdistua korkeimman riskin omaaviin ja köyhimpiin väestöryhmiin.
Tausta: Sosioekonomisilla muuttujilla on merkittävä rooli ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden jakautumisessa väestössä, ja tämä rooli voi olla erityisen kriittinen entisen Neuvostoliiton maissa johtuen niiden nopeista yhteiskunnallisista muutoksista. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden esiintymisen yhteyttä sosioekonomiseen asemaan nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa, sekä niiden merkitystä ei-tarttuvien tautien ehkäisy- ja kontrolliohjelmille.
Menetelmät: Aineistona oli 15 501 aikuista kuudesta entisen Neuvostoliiton maasta (Georgia, Latvia, Kazakstan, Ukraina, Venäjä ja Viro), jotka olivat mukana World Health Survey - tutkimuksessa 2002-2004. Tutkimuksen kohteena olevat ei-tarttuvien tautien riskitekijät olivat tupakointi, runsas alkoholin käyttö, ylipaino ja lihavuus, vähäinen vihannesten ja hedelmien kulutus sekä liian vähäinen liikunta. Koulutusta, nykyistä työtä ja varallisuutta käytettiin kuvaamaan sosioekonomista asemaa.
Tulokset: Vähäinen vihannesten ja hedelmien kulutus, ylipaino ja lihavuus sekä miesten tupakointi olivat yleisiä riskitekijöitä tutkimuksen kohteena olevassa väestössä, sen sijaan runsas alkoholin käyttö ja liian vähäinen liikunta olivat odotettua vähäisempiä riskitekijöitä. Sosioekonomista asemaa kuvaavista indikaattoreista varallisuus ja nykyinen työ liittyivät vahvemmin riskitekijöiden esiintymiseen kuin koulutustaso.
Johtopäätökset: Sosioekonomisilla tekijöillä on tutkimuksen kohteena olevissa maissa suuri merkitys ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden yleisyyteen. Ei-tarttuvien tautien riskitekijöiden yleisyyttä pitäisi pyrkiä alentamaan sekä väestö- että yksilötasoisilla terveyden edistämiseen ja tautien ehkäisyyn pyrkivillä terveysohjelmilla, joiden tulisi erityisesti kohdistua korkeimman riskin omaaviin ja köyhimpiin väestöryhmiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4967]