Tuettu oppisopimuskoulutus - erityisryhmille mahdollisuus työelämän yhdenvertaisuuteen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on muutaman tapausesimerkin avulla osoittaa, miten vuodesta 2009 alkaen maassamme eräiden oppisopimustoimistojen ja ammattiopistojen toimesta käynnistetty, vammaisille tarkoitettu tuetun oppisopimuskoulutuksen menetelmä soveltuu vaihtoehdoksi avata erityisryhmille mahdollisuus työskennellä avoimilla työmarkkinoilla ja tavallisilla työpaikoilla. Tutkimuksen haastateltavina ovat lievästi kehitysvammaiset nuoret aikuiset ja yksi aikuinen, koska tähän mennessä menetelmää on sovellettu lähinnä tähän erityisryhmään. Ammattikasvatuksen uutta ilmiötä, vammaisille tarkoitettua tuettua oppisopimuskoulutusta, käsitellään yhteiskunnallisessa viitekehyksessä ja vammaisten oikeuksien näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan mallia saksalaisiin vastaaviin käytöntöihin.

Aihe on tärkeä, koska maassamme on tuhansia osatyökykyisiä ja vammaisia nuoria ja nuoria aikuisia, joiden olisi riittävien tukitoimenpiteiden avulla mahdollista saavuttaa YK:n, Euroopan Unionin ja kansallisten lakien ja sopimusten mukainen työelämän yhdenvertaisuus. Pelkästään kehitysvammaisia työkykyisiä henkilöitä arvioidaan maassamme olevan noin 3 000, joista vain noin 10 prosenttia työskentelee tällä hetkellä avoimilla työmarkkinoilla.

Oppisopimuskoulutus on työsuhteen ja koulutuksen yhdistelmä. Tuetussa oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalle tarjotaan lisäksi psykososiaalista tukea ennen koulutusta, koulutuksen aikana ja joissakin tapauksissa sen jälkeenkin. Tähän tehtävään palkataan ryhmäkohtainen työhönvalmentaja, joka on lisävoimavara tavanomaiseen oppisopimuskoulutukseen verrattuna. Työhönvalmentajan tehtävänä on tukea ja opastaa myös työnantajaa ja sekä työpaikalle nimettyä työpaikkakouluttajaa tai -ohjaajaa tukimuotojen selvittämisessä sekä oppilaan ohjauksessa. Kyseessä on vahvasti resurssoitu toimintamalli, jossa osapuolina ovat opiskelijan, työnantajan ja työpaikkakouluttajan tai -ohjaajan, työhönvalmentajan ja ammatillisen oppilaitoksen tai muun tehtävään hyväksytyn koulutustahon ja opettajan lisäksi oppisopimuskeskus, TE-toimisto, Kela ja muut viranomaistahot.

Tuetussa oppisopimuskoulutuksessa lievästi kehitysvammaiset ovat tähän mennessä olleet maassamme edelläkävijöitä muille vaikeasti työllistyville vammaisille ja osatyökykyisille. Tuetun oppisopimusmenetelmän hyödyntämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on perustanut helmikuussa 2014 ohjelman, jonka avulla siitä on tarkoitus saada toimintamalli nykyistä laajempaan käyttöön. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on analysoida vammaisille tarkoitetun tuetun oppisopimuksen toiminta- ja rahoitusmallia, mitä ja minkälaisia resursseja siihen tarvitaan ja minkälaisia erityisopiskelijoita se palvelee. Aiheesta ei ole olemassa Suomessa laadittua yliopistollista tutkimusta. Kokemuksia on kerätty eri puolilla Suomea muutamissa ammattiopistoissa ylläpidetyistä tai parhaillaan ylläpidettävistä kokeilu- ja kehittämishankkeista. Tarkoituksena on myös selvittää, mitkä seikat edesauttavat mallin onnistuneisiin tuloksiin ja mitkä ovat esteinä siihen.

Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on tarkoitus ymmärtää ja selittää ilmiötä, vaikuttaa ja aikaansaada uutta tietoa sosiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksen johtopäätöksissä kysytään, voidaanko saaduilla tuloksilla edetä esiymmärryksestä uusiin johtopäätöksiin. Tutkimukseen on haastateltu puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kolmea lievästi kehitysvammaista tuetun oppisopimuskoulutuksen kautta työllistynyttä ja heidän yhteistyöverkoston jäseniä sekä yhtä nuorta aikuista, joka ei ole vielä työllistynyt.

Johtopäätöksinä ja jatkotutkimuksen aiheiksi tutkimuksessa esitetään selvitystä siitä, miten tuetun oppisopimuskoulutuksen mallia voitaisiin laajentaa muihin työelämän ulkopuolella oleviin vammaisten, osatyökykyisten tai muutoin vaikeimmin työllistyviin ryhmiin. Tällöin haasteiksi nousevat työmarkkinaosapuolten ja yrittäjäjärjestöjen laaja sitoutuminen yhdistettyyn koulutus- ja työllistämismalliin myös kyseisten ryhmien osalta, lainsäädäntöuudistukset palkkatulojen ja sosiaalietuuksien yhteensovittamiseksi ja työn tekemisen kannustavuuden näkökulmasta, toiminnan vaatiman ryhmäkohtaisen työhönvalmentajan palkkauksen rahoitus sekä hallinnollisen byrokratian yksinkertaistaminen. Näihin tulisi hakea vastauksia myös saksalaisesta asenneilmastosta oppisopimuskoulutusta kohtaan.