Matematiikan yhteistoiminnallinen oppiminen luonnossa
Frondelius, Meeri (2014)
2014
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410212225
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410212225
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli yhteistoiminnallisen luonnossa tapahtuvan matematiikan oppimisen aikana tarkastella oppilaiden toimintaa ryhmässä. Lisäksi tutkimus pyrki tarkastelemaan sitä, miten oppilaat kielentävät matemaattista ajatteluaan työskennellessään pienryhmässä. Tavoitteena oli myös tuoda esiin oppilaiden ajatuksia ja kokemuksia matematiikan yhteistoiminnallisesta oppimisesta luonnossa.
Tutkimuksen kohteena olivat tamperelaisen peruskoulun 2. luokan oppilaat. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2014. Tutkimuksen aineisto koostui pienryhmätilanteiden videoinneista sekä oppilaiden yksilöhaastatteluista. Tutkimus oli laadullinen ja filosofiselta taustaltaan hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli siis ymmärtää eri asioihin kohdistuvia yksilöllisiä ja yhteisiä merkityksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhteistoiminnallinen työskentely oli tutkimukseen osallistuneille oppilaille uusi menetelmä, ja ryhmien toiminta oli vielä kehittymätöntä. Toimivan ryhmädynamiikan rakentuminen vaatii aikaa sekä riittäviä sosiaalisia taitoja. Näiden kehittymistä opettaja voi tukea useiden menetelmien avulla. Parityöskentelystä on hyvä aloittaa, vaikkakin yhteistoiminnallisen työskentelyn tullessa tutuksi 3 5 oppilaan ryhmät voivat toimia ongelmanratkaisutilanteissa kahden oppilaan ryhmiä tehokkaammin. Yhteistoiminnallinen työskentely toi esiin myös oppilaiden matemaattista ajattelua heidän kielentäessään matematiikkaa suomen kielen, kuviokielen sekä eleiden avulla. Oppilaiden ymmärrys kertolaskun käsitteestä osoittautui pinnalliseksi. Kertolaskun käsite on yksi haasteellisimmista sisällöistä matematiikan alkuopetuksessa. Konkreettisten mallien yhdistäminen kertolaskuihin tukee käsitteen ymmärryksen kehitystä.
Tutkimukseen osallistuneet oppilaat pääosin nauttivat uudenlaisen opetusmenetelmän tuomasta vaihtelusta matematiikan opetukseen. Lähes kaikki oppilaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että myös luokassa ja matematiikan oppikirjojen parissa työskentely on antoisaa ja mielekästä. Osa oppilaista kertoi ulkona tapahtuvan yhteistoiminnallisen työskentelyn olevan heille luontaista sen mahdollistaessa liikkumisen ja itse toimimisen luokkatyöskentelyä laajemmin. Erilaiset oppimistyylit huomiovan, monipuolisen ja vaihtelevan opetuksen avulla on mahdollista osaltaan ennaltaehkäistä oppilaiden syrjäytymistä ja tarjota useammalle oppilaalle onnistumisen kokemuksia. Oppimisympäristöjen vaihtelu tukee myös oppilaiden toimijuuden kehittymistä, sillä luokkahuone fyysisenä oppimisympäristönä ohjaa helposti vain tietynlaiseen vuorovaikutukseen.
Tutkimuksen kohteena olivat tamperelaisen peruskoulun 2. luokan oppilaat. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2014. Tutkimuksen aineisto koostui pienryhmätilanteiden videoinneista sekä oppilaiden yksilöhaastatteluista. Tutkimus oli laadullinen ja filosofiselta taustaltaan hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli siis ymmärtää eri asioihin kohdistuvia yksilöllisiä ja yhteisiä merkityksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhteistoiminnallinen työskentely oli tutkimukseen osallistuneille oppilaille uusi menetelmä, ja ryhmien toiminta oli vielä kehittymätöntä. Toimivan ryhmädynamiikan rakentuminen vaatii aikaa sekä riittäviä sosiaalisia taitoja. Näiden kehittymistä opettaja voi tukea useiden menetelmien avulla. Parityöskentelystä on hyvä aloittaa, vaikkakin yhteistoiminnallisen työskentelyn tullessa tutuksi 3 5 oppilaan ryhmät voivat toimia ongelmanratkaisutilanteissa kahden oppilaan ryhmiä tehokkaammin. Yhteistoiminnallinen työskentely toi esiin myös oppilaiden matemaattista ajattelua heidän kielentäessään matematiikkaa suomen kielen, kuviokielen sekä eleiden avulla. Oppilaiden ymmärrys kertolaskun käsitteestä osoittautui pinnalliseksi. Kertolaskun käsite on yksi haasteellisimmista sisällöistä matematiikan alkuopetuksessa. Konkreettisten mallien yhdistäminen kertolaskuihin tukee käsitteen ymmärryksen kehitystä.
Tutkimukseen osallistuneet oppilaat pääosin nauttivat uudenlaisen opetusmenetelmän tuomasta vaihtelusta matematiikan opetukseen. Lähes kaikki oppilaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että myös luokassa ja matematiikan oppikirjojen parissa työskentely on antoisaa ja mielekästä. Osa oppilaista kertoi ulkona tapahtuvan yhteistoiminnallisen työskentelyn olevan heille luontaista sen mahdollistaessa liikkumisen ja itse toimimisen luokkatyöskentelyä laajemmin. Erilaiset oppimistyylit huomiovan, monipuolisen ja vaihtelevan opetuksen avulla on mahdollista osaltaan ennaltaehkäistä oppilaiden syrjäytymistä ja tarjota useammalle oppilaalle onnistumisen kokemuksia. Oppimisympäristöjen vaihtelu tukee myös oppilaiden toimijuuden kehittymistä, sillä luokkahuone fyysisenä oppimisympäristönä ohjaa helposti vain tietynlaiseen vuorovaikutukseen.