Joustavaa yhteishallintaa? Kansalaisjärjestö palstaviljelyn palvelujen järjestäjänä Tampereella
Kotilainen, Anu (2014)
2014
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410202213
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410202213
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen palstaviljelyä yhteishallinnan järjestelmänä. Yhteishallinnalle on tyypillistä eri tason toimijoiden muodostama verkosto, jossa valtaa ja vastuuta jaetaan. Yhteishallintajärjestelmässä käydään jatkuvaa keskustelua, neuvotellaan ja ratkaistaan ongelmia. Toimivassa yhteishallinnassa tapahtuu oppimista ja hallinta on joustavaa. Oppivassa hallintaverkostossa toimintaa arvioidaan, kehitetään ja kehittämisideoita toteutetaan. Joustavuudella sen sijaan viitataan verkoston kykyyn oppia, sopeutua muutoksiin ja toimia silloin, kun verkoston toimintaa häiritään.
Tutkimuksessa keskitytään ensiksi siihen, minkälaisen yhteismaan hallinnasta on kyse, minkälaisia toimijoita hallintaan osallistuu ja minkälaisia tehtäviä eri toimijoille kuuluu. Toiseksi tarkastellaan vallan ja vastuun jakautumista hallintaverkostossa, sekä sitä, minkälaisia ongelmia hallinnassa esiintyy. Kolmanneksi pohditaan verkoston erilaisia ominaisuuksia, kuten heterogeenisyyttä ja tiheyttä. Tämän jälkeen siirrytään hallintaverkoston oppimisen ja joustavuuden tarkasteluun. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla Tampereen palstaviljelyn organisointiin osallistuvia toimijoita. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joiden kysymykset muotoutuivat ja tarkentuivat jokaisen haastattelun myötä. Aineiston analyysiin käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, joka tehtiin yhteishallinnasta johdetun analyysikehikon avulla.
Tampereen palstaviljelyn hallintaverkoston muodostavat joukko keskenään heterogeenisia toimijoita. Verkosto ei ole yhteyksiltään tiheä, vaan siinä on aukkoja. Verkostossa käydään neuvotteluja ja ratkaistaan ongelmia, mutta keskusteluyhteyden heikon laadun takia tieto ei kulje toimijalta toiselle. Verkostossa tapahtuu jonkin verran oman toiminnan arviointia ja kehittämisideoiden pohtimista, mutta ideoista ei päästä toteuttamisen tasolle. Palstaviljelyä ja sen hallintaa voitaisiin kehittää parantamalla keskusteluyhteyttä, jakamalla resursseja tehokkaammin, muuttamalla yksivuotisia palstoja monivuotisiksi, siirtymällä monen yhdistyksen malliin ja osallistamalla viljelijöitä.
Tutkimuksessa keskitytään ensiksi siihen, minkälaisen yhteismaan hallinnasta on kyse, minkälaisia toimijoita hallintaan osallistuu ja minkälaisia tehtäviä eri toimijoille kuuluu. Toiseksi tarkastellaan vallan ja vastuun jakautumista hallintaverkostossa, sekä sitä, minkälaisia ongelmia hallinnassa esiintyy. Kolmanneksi pohditaan verkoston erilaisia ominaisuuksia, kuten heterogeenisyyttä ja tiheyttä. Tämän jälkeen siirrytään hallintaverkoston oppimisen ja joustavuuden tarkasteluun. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla Tampereen palstaviljelyn organisointiin osallistuvia toimijoita. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joiden kysymykset muotoutuivat ja tarkentuivat jokaisen haastattelun myötä. Aineiston analyysiin käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, joka tehtiin yhteishallinnasta johdetun analyysikehikon avulla.
Tampereen palstaviljelyn hallintaverkoston muodostavat joukko keskenään heterogeenisia toimijoita. Verkosto ei ole yhteyksiltään tiheä, vaan siinä on aukkoja. Verkostossa käydään neuvotteluja ja ratkaistaan ongelmia, mutta keskusteluyhteyden heikon laadun takia tieto ei kulje toimijalta toiselle. Verkostossa tapahtuu jonkin verran oman toiminnan arviointia ja kehittämisideoiden pohtimista, mutta ideoista ei päästä toteuttamisen tasolle. Palstaviljelyä ja sen hallintaa voitaisiin kehittää parantamalla keskusteluyhteyttä, jakamalla resursseja tehokkaammin, muuttamalla yksivuotisia palstoja monivuotisiksi, siirtymällä monen yhdistyksen malliin ja osallistamalla viljelijöitä.