Infections and Lipids in Alcohol Induced Acute Pancreatitis
Khan, Jahangir (2014)
Khan, Jahangir
Tampere University Press
2014
Kirurgia/gastroenterologinen kirurgia - Surgery/gastroenterological surgery
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9576-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9576-2
Tiivistelmä
Äkillinen haimatulehdus on haiman tulehduksellinen sairaus ja maailmanlaajuisesti tärkeä sairastavuuden aiheuttaja. Sen taudinkuva vaihtelee lievästä vatsaoireilusta henkeä uhkaavaan vakavaan sairauteen. Äkillisen haimatulehduksen tärkeimmät aiheuttajat ovat runsas alkoholinkäyttö sekä sappikivitauti, jotka yhdessä selittävät valtaosan kaikista tapauksista. Suomessa tärkein aiheuttaja on alkoholi.
Mekanismi jolla alkoholi aiheuttaa äkillisen haimatulehduksen on edelleen epäselvä ja vaikka runsas alkoholinkäyttö onkin selkeä riskitekijä, vain pieni osa kaikista alkoholin suurkuluttajista sairastuu äkilliseen haimatulehdukseen. Eläinkokeissa alkoholi aiheuttaa haiman ärsytystä mutta ei yksinään laukaise äkillistä haimatulehdusta ja onkin ehdotettu että taudin synty saattaa vaatia toisenkin ärsykkeen. Toistaiseksi kuitenkaan tällaista ei ole löydetty. Näissä tutkimuksissa etsittiin tekijöitä jotka liittyvät äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn tai vaikeuteen ihmisissä. Osatöissä määritettiin helikobakteeri pylori -infektioiden, enterovirusinfektioiden sekä seerumin lipidiprofiilin osuus. Helikobakteeri pylori on yleinen kroonista ruoansulatuskanavan tulehdusta ja toiminnan muutoksia aiheuttava bakteeri. Enterovirukset puolestaan ovat tavallisia hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan akuuttien infektioiden aiheuttajia, joiden on myös harvoin todettu olevan yhteydessä äkillisen haimatulehduksen syntyyn. Runsas alkoholinkäyttö saattaa olla yhteydessä seerumin lipidiprofiilin muutoksiin.
Helikobakteeri pylori infektion vallitsevuudessa ei todettu eroja runsaan alkoholinkäytön vuoksi äkilliseen haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja muista syistä äkilliseen haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden tai runsaasti alkoholia käyttävien verrokkien välillä. Helikobakteeri pylori infektio ei myöskään ollut yhteydessä syntyneen taudin vaikeuteen. Akuuttia enterovirusinfektiota ei todettu potilailla jotka sairastuivat äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen. Edeltävien enterovirusinfektioiden vallitsevuus oli korkea alkoholihaimatulehduspotilailla, mutta myös runsaasti alkoholia käyttävällä verrokkiryhmällä, eikä merkittäviä eroja ryhmien välillä tai yhteyttä äkillisen haimatulehduksen vaikeuteen todettu. Seerumin rasvahappoprofiilin todettiin poikkeavan merkittävästi äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja verrokkialkoholistien välillä. Osa muutoksista liittyi äkilliseen sairauteen ja korjaantui seurannassa, kun taas osa eroavaisuuksista oli todettavissa sairaalahoidon jälkeenkin saattaen olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua äkilliseen haimatulehdukseen näillä potilailla. Seerumin lipidipitoisuuksien havaittiin reagoivan voimakkaasti äkillisen haimatulehduksen aikana. Seerumin kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuudet putosivat merkittävästi taudin aikana ja korjaantuivat seurannassa. Lisäksi seerumin matalien kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuuksien todettiin olevan yhteydessä vaikean haimatulehduksen kehittymiseen ja nämä muutokset olivat todettavissa jo taudin alkuvaiheissa.
Näiden tutkimusten yhteenvetona todettiin, etteivät helikobakteeri pylorin tai enterovirusten aiheuttamat infektiot vaikuta olevan yhteydessä äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn ihmisissä. Seerumin rasvahappoprofiili poikkeaa äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja runsaasti alkoholia käyttävien verrokkien välillä, ollen mahdollinen äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn vaikuttava tekijä. Seerumin kolesterolipitoisuudet muuttuvat voimakkaasti äkillisen alkoholihaimatulehduksen aikana, nämä muutokset ovat yhteydessä äkillisen haimatulehduksen vaikeuteen ja niitä voidaan mahdollisesti käyttää äkillisen haimatulehduksen vaikeuden määrittämisessä.
Mekanismi jolla alkoholi aiheuttaa äkillisen haimatulehduksen on edelleen epäselvä ja vaikka runsas alkoholinkäyttö onkin selkeä riskitekijä, vain pieni osa kaikista alkoholin suurkuluttajista sairastuu äkilliseen haimatulehdukseen. Eläinkokeissa alkoholi aiheuttaa haiman ärsytystä mutta ei yksinään laukaise äkillistä haimatulehdusta ja onkin ehdotettu että taudin synty saattaa vaatia toisenkin ärsykkeen. Toistaiseksi kuitenkaan tällaista ei ole löydetty. Näissä tutkimuksissa etsittiin tekijöitä jotka liittyvät äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn tai vaikeuteen ihmisissä. Osatöissä määritettiin helikobakteeri pylori -infektioiden, enterovirusinfektioiden sekä seerumin lipidiprofiilin osuus. Helikobakteeri pylori on yleinen kroonista ruoansulatuskanavan tulehdusta ja toiminnan muutoksia aiheuttava bakteeri. Enterovirukset puolestaan ovat tavallisia hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan akuuttien infektioiden aiheuttajia, joiden on myös harvoin todettu olevan yhteydessä äkillisen haimatulehduksen syntyyn. Runsas alkoholinkäyttö saattaa olla yhteydessä seerumin lipidiprofiilin muutoksiin.
Helikobakteeri pylori infektion vallitsevuudessa ei todettu eroja runsaan alkoholinkäytön vuoksi äkilliseen haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja muista syistä äkilliseen haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden tai runsaasti alkoholia käyttävien verrokkien välillä. Helikobakteeri pylori infektio ei myöskään ollut yhteydessä syntyneen taudin vaikeuteen. Akuuttia enterovirusinfektiota ei todettu potilailla jotka sairastuivat äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen. Edeltävien enterovirusinfektioiden vallitsevuus oli korkea alkoholihaimatulehduspotilailla, mutta myös runsaasti alkoholia käyttävällä verrokkiryhmällä, eikä merkittäviä eroja ryhmien välillä tai yhteyttä äkillisen haimatulehduksen vaikeuteen todettu. Seerumin rasvahappoprofiilin todettiin poikkeavan merkittävästi äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja verrokkialkoholistien välillä. Osa muutoksista liittyi äkilliseen sairauteen ja korjaantui seurannassa, kun taas osa eroavaisuuksista oli todettavissa sairaalahoidon jälkeenkin saattaen olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua äkilliseen haimatulehdukseen näillä potilailla. Seerumin lipidipitoisuuksien havaittiin reagoivan voimakkaasti äkillisen haimatulehduksen aikana. Seerumin kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuudet putosivat merkittävästi taudin aikana ja korjaantuivat seurannassa. Lisäksi seerumin matalien kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuuksien todettiin olevan yhteydessä vaikean haimatulehduksen kehittymiseen ja nämä muutokset olivat todettavissa jo taudin alkuvaiheissa.
Näiden tutkimusten yhteenvetona todettiin, etteivät helikobakteeri pylorin tai enterovirusten aiheuttamat infektiot vaikuta olevan yhteydessä äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn ihmisissä. Seerumin rasvahappoprofiili poikkeaa äkilliseen alkoholihaimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden ja runsaasti alkoholia käyttävien verrokkien välillä, ollen mahdollinen äkillisen alkoholihaimatulehduksen syntyyn vaikuttava tekijä. Seerumin kolesterolipitoisuudet muuttuvat voimakkaasti äkillisen alkoholihaimatulehduksen aikana, nämä muutokset ovat yhteydessä äkillisen haimatulehduksen vaikeuteen ja niitä voidaan mahdollisesti käyttää äkillisen haimatulehduksen vaikeuden määrittämisessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]