Inhimillisestä kasvottomaan viholliseen. Eläinoikeusaktivistien viholliskuvien muutos 1998-2010

Abstract

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli käsitellä sitä, kenet ja millaisena suomalaiset eläinoikeusaktivistit näkivät vastapuolikseen viholliskuvatutkimuksen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, muuttuivatko viholliset sekä näistä muodostetut viholliskuvat ja jos muuttuivat niin millaista tämä viholliskuvissa mahdollisesti tapahtunut muutos oli. Vertailuajankohtina olivat vuodet 1998 ja 2010 ja aineistona oli ympäristövallankumouksellisen Muutoksen kevät -lehden numerot vuosilta 1998 ja Oikeutta eläimille -lehden numerot vuodelta 2010. Vertailun taustalla oli ajatus siitä, että niin viholliset kuin viholliskuvatkin voivat muuttua. Huomion kohteena olivat nimenomaan eläinoikeusaktivistien omat näkemykset siitä, mitkä tahot määriteltiin vastapuoliksi ja miten näitä vastapuolia kuvailtiin.

Viholliskuvien tutkiminen pohjautui ryhmän merkitystä viholliskuvan muodostumisessa korostaviin sosiologisiin viholliskuvateorioihin. Viholliskuviin liittyivät oleellisesti käsitteet toinen, vihollinen ja viholliskuva. Koska kyseessä oli jonkin tietyn ryhmän viholliskuvat huomioitiin myös identiteetin, kollektiivisen ja julkisen identiteetin määritelmät. Viholliskuvia etsittäessä, tunnistettaessa ja analysoitaessa käytettiin apuna pääasiassa Harlen kuutta viholliskuvaluokkaa sekä Kurt ja Kati Spillmannin luokittelemia piirteitä siitä, millaisia mielikuvia vihollinen herättää. Näiden lisäksi huomioitiin vihollisen muodostamiseen liittyvää Ahon reifikaation etenemisprosessia. Tutkimusmetodina käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta löydettiin erilaisia teemoja, joiden pohjalta se luokiteltiin.

Vastapuolikseen eläinoikeusaktivistit määrittelivät erilaiset eläimiä hyväkseen käyttävät tahot esimerkiksi turkistarhaajat, koe-eläinlaboratoriot ja eläinten massatuotanto. Erilaiset eläimiä hyväkseen käyttävät tahot luokiteltiin kymmeneen eri viholliskuvaluokkaan. Nämä kymmenen viholliskuvaluokkaa olivat: moraaliton ja julma vastapuoli, epärehellinen vastapuoli, eläintuotannon salat julki, vastapuolen reaktioita toimintaan heitä vastaan, vastapuoli saa meidät toimimaan sitä vastaan ja yhdistää meitä, vastapuolen ymmärtäminen, vastapuolen käyttäminen häntä itseään vastaan, voittoja, omien kritisoiminen ja muistelua yhdessä toimimisesta. Näiden viholliskuvaluokkien avulla tutkielma teki näkyväksi sen, millaisten teemojen ympärille eläinoikeusaktivistien viholliskuvat muodostuivat ja millaisena vastapuoli nähtiin. Tutkielman perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että suomalaisten eläinoikeusaktivistien viholliskuvat muuttuivat yksittäisestä inhimillisestä vihollisesta kasvottomaan viholliseen.