Klapikonevammojen hoito TAYS:n alueella 2012-2013: Terveystaloustiedettä ja katsaus potilasmateriaaliin
Ranta, Tomi (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409232163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409232163
Tiivistelmä
Tutkimus on tyypiltään kuvaileva retrospektiivinen katsaustutkimus. Aineisto koostuu Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1.1.2012 31.12.2013 hoidetuista potilaista, joiden potilasasiakirjoihin on merkitty ICD-10 diagnoosi W31 eli moottoroituun koneeseen tai laitteeseen liittyvä tapaturma. Näin saatiin 754 potilaan aineisto, josta analysoitiin joitakin perustietoja ja eroteltiin klapikonevammat. 105 tapauksesta ei löytynyt mitään merkintöjä potilastietojärjestelmästä, joten nämä poissuljettiin tutkimuksesta. Erittelemättömässä W31-tapausten joukossa valtaosa tapaturmista (81,4 %) oli yläraajavammoja. Tässä aineistossa miehille sattuneita tapaturmia oli lähes kymmenkertainen määrä naisiin verrattuna (585 miestä ja 64 naista). Tarkempaan analyysiin valikoitui 67 klapikonevammaa, joista 59 oli tapahtunut vuosina 2012 2013. Loput 8 tapausta olivat tapahtuneet aiemmin (vuosina 2007 2011), mutta nämä potilaat kävivät vuosien 2012 2013 aikana yhä TAYS:n kontrolleissa.
Klapikoneaineistosta 66 tapausta (98,5 %) oli yläraajavammoja, joista 53,7 % oli dominantissa kädessä. Potilaista puolet selvisi ilman vammautumishetkellä tapahtunutta traumaattista amputaatiota. Toinen puolikas oli kärsinyt joko subtotaalin tai totaalin yläraajan osan amputoitumisvamman. Potilaista miehiä oli 55 (82,1 %) ja naisia 12 (17,9 %). Alle 18-vuotiaiden lasten vammoja oli 8 eli 11,9 % aineistosta. Klapikonevammasta aiheutui keskiarvoisesti 170 vuorokauden sairasloma työikäiselle potilaalle. Potilaista 2 joutui 50 % osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja toiset 2 täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, yksi potilas päätettiin uudelleenkouluttaa. Vammojen vaikeusastetta määrittävä HISS-pisteytys oli keskimäärin 150,1. Yli sadan pisteen arvo merkitsee HISS-pisteytyksen mukaisesti aina erittäin vaikeaa käsivammaa.
Klapikonevammojen hoito kulutti runsaasti hoitoresursseja. Potilaille tehtiin 108 leikkausta, jotka kuluttivat yhteensä 27 277 minuuttia leikkausaikaa, osastohoitovuorokausia kului 580 ja poliklinikkakäyntejä tarvittiin 257. Metodologisista syistä elämänlaadun menetyksiä tai niistä aiheutuneita kustannuksia ei voitu tässä tutkimuksessa arvioida. Suorat hoitokulut sekä sairaslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttivat 67 potilaan hoidosta yhteensä 3,52 miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle.
Klapikoneaineistosta 66 tapausta (98,5 %) oli yläraajavammoja, joista 53,7 % oli dominantissa kädessä. Potilaista puolet selvisi ilman vammautumishetkellä tapahtunutta traumaattista amputaatiota. Toinen puolikas oli kärsinyt joko subtotaalin tai totaalin yläraajan osan amputoitumisvamman. Potilaista miehiä oli 55 (82,1 %) ja naisia 12 (17,9 %). Alle 18-vuotiaiden lasten vammoja oli 8 eli 11,9 % aineistosta. Klapikonevammasta aiheutui keskiarvoisesti 170 vuorokauden sairasloma työikäiselle potilaalle. Potilaista 2 joutui 50 % osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja toiset 2 täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, yksi potilas päätettiin uudelleenkouluttaa. Vammojen vaikeusastetta määrittävä HISS-pisteytys oli keskimäärin 150,1. Yli sadan pisteen arvo merkitsee HISS-pisteytyksen mukaisesti aina erittäin vaikeaa käsivammaa.
Klapikonevammojen hoito kulutti runsaasti hoitoresursseja. Potilaille tehtiin 108 leikkausta, jotka kuluttivat yhteensä 27 277 minuuttia leikkausaikaa, osastohoitovuorokausia kului 580 ja poliklinikkakäyntejä tarvittiin 257. Metodologisista syistä elämänlaadun menetyksiä tai niistä aiheutuneita kustannuksia ei voitu tässä tutkimuksessa arvioida. Suorat hoitokulut sekä sairaslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet aiheuttivat 67 potilaan hoidosta yhteensä 3,52 miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle.