Developmental Perspectives of Adolescence - Adjustment for maternal depressive symptoms
Korhonen, Marie (2014)
Korhonen, Marie
Tampere University Press
2014
Lastenpsykiatria - Paediatric Psychiatry
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-10-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9570-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9570-0
Tiivistelmä
Lapsen kehitystä muovaavat monet lapseen liittyvät sekä ulkoiset tekijät. Tässä väitöskirjassa selvitettiin, millaisia käytöksen ja tunne-elämän ongelmiin liittyviä kehityspolkuja suomalaisilla normaaliväestöön kuuluvilla lapsilla voidaan havaita. Lisäksi tutkittiin, kuinka erilaiset tunne-elämän ja käytöksen oireiden kehityspolut liittyvät lapsen sosiaaliseen kompetenssiin keskilapsuudessa ja nuoruudessa ja kuinka paljon käytöksen ja tunne-elämän pulmia esiintyy samanaikaisesti. Väitöskirjassa tutkittiin myös, kuinka äidin masennusoireet raskausajalta lapsen nuoruusikään liittyvät nuoren psyykkiseen vointiin 16-17 vuoden iässä sekä toisaalta lapsen käytöksen ja tunne-elämän oireiden kehityspolkuihin 4-5 vuoden iästä 16-17 vuoden ikään. Lisäksi arvioitiin, onko äidin masennusoireiden negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen parhaiten selitettävissä masennusoireiden ajoituksella, toistuvuudella tai niiden kehityspolulla.
Tämä tutkimus on osa pitkittäistutkimusta, joka on alkanut vuonna 1989 Tampereella. Alkuperäinen aineisto koostui 349 satunnaisesti valitusta normaaliväestöön kuuluvasta ensimmäistä lastaan odottavasta naisesta (T1). Ensimmäisen tutkimusvaiheen myöhemmät aineistokeräykset ajoittuivat välittömään synnytyksen jälkeiseen aikaan (T2; n = 210 äitiä/211 lasta, yhdet kaksoset), sekä lapsen kahden kuukauden (T3; n = 205/206) sekä kuuden kuukauden (T4; n = 201/202) ikään. Toinen tutkimusvaihe ajoittui lasten 4-5 vuoden ikään (T5; varhaislapsuus; n = 188/159) ja kolmas tutkimusvaihe (T6; keskilapsuus; n = 188/189) lasten 8-9 vuoden ikään. Viimeisimmässä tutkimusvaiheessa (T7, nuoruus; n = 191/192) lapset olivat iältään 16-17-vuotiaita.
Jokaisessa tutkimusvaiheessa äidin masennusoireita arvioitiin kymmenenkohtaisella itse täytettävällä masennuskyselyllä (Edinburgh Postnatal Depression Scale; EPDS). EPDS on alun perin suunniteltu synnytyksen jälkeisen masennuksen seulontaan, mutta sen on todettu olevan validi tunnistamaan naisten masennusta myös muissa elämän vaiheissa. Äidit arvioivat lapsen käytöksen ja tunne-elämän oireita sekä sosiaalista kompetenssia (ei vaiheessa T5) lapsen 4-5-vuoden, 8-9-vuoden sekä 16-17-vuoden iässä käyttämällä suomeksi käännettyä Child Behavior Checklist (CBCL) lomaketta. Tutkimusvaiheessa T7 nuoret täyttivät myös suomeksi käännetyn Youth Self-Report (YSR) lomakkeen.
Tulokset osoittivat, että suurimmalla osalla lapsista käytöksen ja tunne-elämän oireet olivat vähäisiä tai kohtalaisia varhaislapsuudesta nuoruusikään. Kuitenkin noin 10 %:lla lapsista tunne-elämän oirepisteet ylittivät kliinisen tason varhaislapsuudesta nuoruusikään ja 17 %:lla käytöksen oireet ylittivät kliinisen tason varhaislapsuudessa, mutta laskivat hieman ollen alle kliinisesti merkittävän tason nuoruusiässä. Vaikka sekä vähäisen että korkean oireilun ryhmissä oireiden taso oli melko vakaa läpi lapsuuden, suurin osa lapsista (41 %) kuului ryhmään, jossa tunne-elämän oireet lisääntyivät kohti nuoruusikää. Lisäksi 5 % lapsista kuului ryhmään, jossa käytöksen oireet olivat kohtalaisella tasolla varhais- ja keskilapsuudessa, mutta nousivat kliiniselle tasolle nuoruusiässä (nuoruudessa alkavat käytösongelmat). Sosiaalinen kompetenssi keskilapsuudessa ja nuoruudessa oli huonointa lapsilla, joilla oli kroonisesti kliinisen tason ylittävät tunne-elämän oireet. Käytösoireiden osalta keskilapsuudessa sosiaalisessa kompetenssissa ei ollut eroa ryhmien välillä, mutta nuoruusiässä kompetenssi oli huonointa nuoruusiässä alkavien käytösoireiden ryhmässä. Käytöksen ja tunne-elämän oireet esiintyivät melko usein yhdessä ja lisäsivät toistensa riskiä.
Äidin raskaudenaikaiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä käytösoireille nuoruusiässä ja äidin synnytyksen jälkeiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä tunne-elämän oireille ja huonommalle sosiaaliselle kompetenssille nuoruusiässä. Lisäksi äidin varhaislapsuuteen ajoittuvat masennusoireet lisäsivät huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Pojat osoittautuivat olevan herkempiä äidin raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen negatiivisille vaikutuksille nuoruusiässä käytösoireiden ja sosiaalisen kompetenssin osalta. Äidin ajankohtainen masennus lisäsi nuoruusiässä sekä poikien että tyttöjen riskiä tunne-elämän ja käytöksen oireille sekä huonommalle sosiaaliselle kompetenssille, erityisesti jos lapset olivat altistuneet äidin masennukselle myös jossain aiemmassa elämänvaiheessa. Äidin toistuvat masennusoireet lisäsivät nuoruusikäisen lapsen tunne-elämän oireiden riskiä kun taas krooniset masennusoireet lisäsivät lapsen käytöksen ongelmien ja huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Lisäksi myös äidin ajoittaiset, syvemmät masennusoireet lisäsivät lapsen huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Vaihtelevat ja syvemmät äidin masennusoireet liittyivät myös lapsen kroonisten tunne-elämän oireiden kehityspolkuun. Sen lisäksi, että käytösoireiden riski oli suurempi lapsilla, jotka olivat altistuneet äidin masennusoireille raskausaikana, suhde lapsen käytösoireiden ja äidin masennusoireiden välillä vaikutti olevan kahdensuuntainen.
Tämä väitöskirja osoittaa, että toistuvat, krooniset ja ajankohtaiset äidin masennusoireet lisäävät lapsen riskiä tunne-elämän ja käytöksen oireille sekä huonommalle sosiaaliselle kompetenssille. Lisäksi altistuminen tiettynä ajankohtana voi häiritä lapsen senhetkistä kehitysvaihetta ja sitä kautta vaikuttaa myöhempään kehitykseen. Koska raskausaika ja lapsen ensimmäinen elinvuosi ovat tärkeitä lapsen myöhemmän kehityksen kannalta, altistuminen äidin masennukselle tänä tärkeänä kehityksen ajankohtana saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Tulokset osoittavat varhaisen intervention ja ennaltaehkäisyn tärkeyden sekä tarpeen riskiperheiden ja lasten kokonaisvaltaiseen tukemiseen.
Tämä tutkimus on osa pitkittäistutkimusta, joka on alkanut vuonna 1989 Tampereella. Alkuperäinen aineisto koostui 349 satunnaisesti valitusta normaaliväestöön kuuluvasta ensimmäistä lastaan odottavasta naisesta (T1). Ensimmäisen tutkimusvaiheen myöhemmät aineistokeräykset ajoittuivat välittömään synnytyksen jälkeiseen aikaan (T2; n = 210 äitiä/211 lasta, yhdet kaksoset), sekä lapsen kahden kuukauden (T3; n = 205/206) sekä kuuden kuukauden (T4; n = 201/202) ikään. Toinen tutkimusvaihe ajoittui lasten 4-5 vuoden ikään (T5; varhaislapsuus; n = 188/159) ja kolmas tutkimusvaihe (T6; keskilapsuus; n = 188/189) lasten 8-9 vuoden ikään. Viimeisimmässä tutkimusvaiheessa (T7, nuoruus; n = 191/192) lapset olivat iältään 16-17-vuotiaita.
Jokaisessa tutkimusvaiheessa äidin masennusoireita arvioitiin kymmenenkohtaisella itse täytettävällä masennuskyselyllä (Edinburgh Postnatal Depression Scale; EPDS). EPDS on alun perin suunniteltu synnytyksen jälkeisen masennuksen seulontaan, mutta sen on todettu olevan validi tunnistamaan naisten masennusta myös muissa elämän vaiheissa. Äidit arvioivat lapsen käytöksen ja tunne-elämän oireita sekä sosiaalista kompetenssia (ei vaiheessa T5) lapsen 4-5-vuoden, 8-9-vuoden sekä 16-17-vuoden iässä käyttämällä suomeksi käännettyä Child Behavior Checklist (CBCL) lomaketta. Tutkimusvaiheessa T7 nuoret täyttivät myös suomeksi käännetyn Youth Self-Report (YSR) lomakkeen.
Tulokset osoittivat, että suurimmalla osalla lapsista käytöksen ja tunne-elämän oireet olivat vähäisiä tai kohtalaisia varhaislapsuudesta nuoruusikään. Kuitenkin noin 10 %:lla lapsista tunne-elämän oirepisteet ylittivät kliinisen tason varhaislapsuudesta nuoruusikään ja 17 %:lla käytöksen oireet ylittivät kliinisen tason varhaislapsuudessa, mutta laskivat hieman ollen alle kliinisesti merkittävän tason nuoruusiässä. Vaikka sekä vähäisen että korkean oireilun ryhmissä oireiden taso oli melko vakaa läpi lapsuuden, suurin osa lapsista (41 %) kuului ryhmään, jossa tunne-elämän oireet lisääntyivät kohti nuoruusikää. Lisäksi 5 % lapsista kuului ryhmään, jossa käytöksen oireet olivat kohtalaisella tasolla varhais- ja keskilapsuudessa, mutta nousivat kliiniselle tasolle nuoruusiässä (nuoruudessa alkavat käytösongelmat). Sosiaalinen kompetenssi keskilapsuudessa ja nuoruudessa oli huonointa lapsilla, joilla oli kroonisesti kliinisen tason ylittävät tunne-elämän oireet. Käytösoireiden osalta keskilapsuudessa sosiaalisessa kompetenssissa ei ollut eroa ryhmien välillä, mutta nuoruusiässä kompetenssi oli huonointa nuoruusiässä alkavien käytösoireiden ryhmässä. Käytöksen ja tunne-elämän oireet esiintyivät melko usein yhdessä ja lisäsivät toistensa riskiä.
Äidin raskaudenaikaiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä käytösoireille nuoruusiässä ja äidin synnytyksen jälkeiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä tunne-elämän oireille ja huonommalle sosiaaliselle kompetenssille nuoruusiässä. Lisäksi äidin varhaislapsuuteen ajoittuvat masennusoireet lisäsivät huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Pojat osoittautuivat olevan herkempiä äidin raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen negatiivisille vaikutuksille nuoruusiässä käytösoireiden ja sosiaalisen kompetenssin osalta. Äidin ajankohtainen masennus lisäsi nuoruusiässä sekä poikien että tyttöjen riskiä tunne-elämän ja käytöksen oireille sekä huonommalle sosiaaliselle kompetenssille, erityisesti jos lapset olivat altistuneet äidin masennukselle myös jossain aiemmassa elämänvaiheessa. Äidin toistuvat masennusoireet lisäsivät nuoruusikäisen lapsen tunne-elämän oireiden riskiä kun taas krooniset masennusoireet lisäsivät lapsen käytöksen ongelmien ja huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Lisäksi myös äidin ajoittaiset, syvemmät masennusoireet lisäsivät lapsen huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Vaihtelevat ja syvemmät äidin masennusoireet liittyivät myös lapsen kroonisten tunne-elämän oireiden kehityspolkuun. Sen lisäksi, että käytösoireiden riski oli suurempi lapsilla, jotka olivat altistuneet äidin masennusoireille raskausaikana, suhde lapsen käytösoireiden ja äidin masennusoireiden välillä vaikutti olevan kahdensuuntainen.
Tämä väitöskirja osoittaa, että toistuvat, krooniset ja ajankohtaiset äidin masennusoireet lisäävät lapsen riskiä tunne-elämän ja käytöksen oireille sekä huonommalle sosiaaliselle kompetenssille. Lisäksi altistuminen tiettynä ajankohtana voi häiritä lapsen senhetkistä kehitysvaihetta ja sitä kautta vaikuttaa myöhempään kehitykseen. Koska raskausaika ja lapsen ensimmäinen elinvuosi ovat tärkeitä lapsen myöhemmän kehityksen kannalta, altistuminen äidin masennukselle tänä tärkeänä kehityksen ajankohtana saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Tulokset osoittavat varhaisen intervention ja ennaltaehkäisyn tärkeyden sekä tarpeen riskiperheiden ja lasten kokonaisvaltaiseen tukemiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4944]