Écrire sa vie, vivre son écriture. The Autobiographical Self-Reflection of Annie Ernaux and Marguerite Duras

Abstract

Tutkin väitöskirjassani ranskalaisten kirjailijoiden Annie Ernaux’n ja Marguerite Durasin omaelämäkerrallisissa teksteissä ja kirjailijakommentaarissa esiintyvää itsereflektiota. Lähden liikkeelle oletuksesta, että omaelämäkerrallisten tekstien ja niiden kirjoittajan välillä on symbioottinen yhteys, joka ei perustu pelkästään referentiaalisuuteen. Esitän, että omaelämäkerrallinen kirjoittaminen on kaikenkattava projekti, jossa omaelämäkerrallinen minä ja kirjailija ovat itsereflektiivisten eleiden kautta intensiivisessä, vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa.

Kaikki omaelämäkerrallinen kirjoitus viittaa lähtökohtaisesti itseensä. Tämän lisäksi väitöskirjani tarkoitus on osoittaa, että Ernaux’n ja Durasin tekstit sisältävät monenlaisia itsetiedostavuuden ja itseensäviittaavuuden muotoja. Itsereflektio on moniulotteinen ilmiö, joka kattaa tekstin tason metatekstin, tietoisesti luodut yhteydet kirjailijan tuotannon eri osien välillä sekä kirjailijan julkisen kommentaarin kirjoittamisestaan ja työstään. Tutkin työssäni näitä kaikkia sekä erillisinä että toisiinsa vaikuttavina ilmiöinä. Tähän väitöskirjaan kohdeteksteiksi valitut tekstit voidaan nähdä esimerkkeinä kokeellisesta omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta tai jopa autofiktiosta, sillä ne hämärtävät kirjoituksen ja todellisuuden välistä rajaa ja ottavat kantaa omaelämäkerrallisen kirjoituksen mahdollisuuteen ja/tai mahdottomuuteen kuvata todellisuutta. Väitän kuitenkin, että Ernaux’n ja Durasin itsereflektiiviset tekstit myös kertovat elämäntarinaa. Subjektin kuvaus on heidän kirjoittamisensa väline ja tulos. Kaiken kaikkiaan elämäntarinan rakentaminen on oleellinen osa omaelämäkertoja, myös kokeellisia sellaisia.

Esitän myös, että itsereflektio, omaelämäkerrallinen kirjoittaminen ja elämäntarinan rakentaminen tapahtuvat erilaisissa kirjallisissa tiloissa. “Omaelämäkerrallisen tilan” teoreettinen käsite viittaa kirjailijan tuotannon omaelämäkerrallisten ja fiktiivisten osien väliseen vuorovaikutukseen. Väitöskirjassani tutkinkin näennäisen loppumattomia yhteyksiä kohdekirjailijoiden tuotantojen osien ja myös heidän julkisen kommentaarinsa välillä. Loppujen lopuksi esitän, että koko omaelämäkerrallinen prosessi tapahtuu yhdessä itsereflektiivisessä tilassa, joka on käsitteenä laajempi kuin omaelämäkerrallinen tila. Oleellista on myös kuinka Ernaux’n ja Durasin elämäntarinan kertomisen projektit näyttäytyvät intensiivisinä ja intohimoisina sekä muodon että teeman kannalta. Tämä johtuu esimerkiksi teosten jatkuvasta uudelleenkirjoittamisesta, heidän elämiensä ja kirjoittamisen välisen yhteyden painottamisesta, sekä heidän teostensa tietyistä kantavista teemoista, kuten eroottisista rakkaussuhteista.

Metodina hyödynnän deskriptiivistä poetiikkaa ja käytännöllistä lähilukua saavuttaakseni kokonaisvaltaisen kuvauksen ja analyysin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ja itsereflektion yhteispelistä Ernaux’n ja Durasin valikoiduissa teoksissa ja heidän julkisessa kommentaarissaan. Tulkitsen tuloksia oleellisen kirjallisuudentutkimuksen valossa, johon kuuluu esimerkiksi omaelämäkerrallisen tilan ja yleisesti tilan käsite, elämäkirjoittaminen, uudelleenkirjoittaminen ja metatekstuaalisuus. Tämä laaja valikoima teoreettisia näkökulmia auttaa ottamaan huomioon omaelämäkerrallisen projektin moniulotteiset itsereflektiiviset eleet: sekä ne jotka esiintyvät teksteissä itsessään että ne jotka esiintyvät teosten ulkopuolella, eli kirjailijoiden julkisen kommentarin.

My dissertation discusses self-reflective practice in the autobiographical works and authorial commentary of the French authors Annie Ernaux and Marguerite Duras. The study stems from the assumption that there is a symbiotic connection between autobiographical works and their author that is not based merely on the idea of referentiality. This study views autobiographical writing as a comprehensive enterprise in which the autobiographical ‘I’ and the author form an intense reciprocal relationship, partially through self-reflective gestures.

All autobiographical writing refers to itself. In addition to this, as my study shows, Ernaux’s and Duras’s works include manifestations of self-consciousness and self-reference of various kinds. Self-reflection is considered a wide-ranging phenomenon in this study. It spans from metatextual commentary to the consciously created connections between the works in each author’s oeuvre and to the author’s public commentary on her work and her own role in it. Both authors’ works can be considered examples of experimental autobiographical writing or autofiction since they self-consciously blur the boundary between writing and reality and discuss the im/possibility of autobiographical writing in depicting reality. However, in this study I suggest that Ernaux’s and Duras’s self-reflective writing also mediates a life story. The depiction of the subject is a means and a product of that writing. All in all, formulating a story of one’s life is an essential aspect of autobiographies, even experimental ones of the sort that Ernaux’s and Duras’s works represent.

Deriving from the theoretical concept of the autobiographical space and the seemingly endless links between the parts of the authors’ oeuvres – as well as between their works and their authorial commentary – I propose that self-reflection, autobiographical writing and the construction of life stories all take place in literary and authorial spaces. The essence of these spaces is examined in the study through a careful analysis of Ernaux’s and Duras’s works and authorial contributions. Ultimately, it is suggested that the whole autobiographical process takes place in one vast self-reflective space. What is also crucial is how Ernaux’s and Duras’s projects of telling life stories themselves appear intense and passionate in both formal and thematic terms. This is achieved in their writing for example through the act of constant rewriting, the emphasis on the connection between their lives and writing, and particular themes of their works, such as love affairs.

The aim of my study is to focus primarily on the texts and the authors’ commentaries in a manner of a practical case-study. I apply descriptive poetics to achieve a comprehensive depiction and analysis of the interplay of autobiographical writing and self-reflection in Ernaux’s and Duras’s selected works and their authorial commentary. The findings are interpreted in the light of wide-ranging, relevant literary theory on such topics as the autobiographical space and space in general, life writing, rewriting, and metatextuality. This wide range allows for a comprehensive discussion that takes into account all the reflective gestures of the autobiographical enterprise, both those that take place within the literary works and those outside them.