Suo, teknologia ja tiede - Kiista energiaturpeesta

Abstract

Tutkimus käsittelee kiistaa suomalaisten turvemaiden käytöstä. Turpeen energiakäytön ympäristövaikutuksista on käyty julkista keskustelua, jossa puntarissa ovat olleet turveteollisuuden yhteiskunnalliset vaikutukset, turvetuotannon paikalliset ympäristövaikutukset ja turpeenpolton globaalit ilmastovaikutukset.

Tutkimuksessa kiistaa tarkastellaan ympäristöpoliittisena määrittelykamppailuna, jossa ongelman määrittely muodostaa ympäristöpoliittisen kysymyksen ytimen. Määrittelykamppailua lähestytään ympäristöä koskevan tiedon näkökulmasta. Tutkielman aineistoina ovat energiaturpeesta tietoa tarjoavat turveteollisuuden internetsivut vuosilta 2012 2013 ja Suomalaisen Tiedeakatemian vuonna 2010 julkaistu Turpeen energiakäytön hyödyt ja haitat -kannanotto.

Käsitteellinen näkökulma muodostuu toimijaverkkoteoriasta sovellettuna ympäristöpoliittisen määrittelykamppailun analyysiin. Ongelmanmääritys ja ympäristöä koskevan tiedon vakiinnuttaminen vaikuttavat ympäristöä koskeviin ratkaisuihin. Työn keskeinen käsite on toimijaverkko, jossa samaistetaan inhimillinen ja ei-inhimillinen toimijuus. Ympäristökysymyksissä sovitellaan inhimillisen, luonnon ja teknologian rajoja ja suhdetta.

Ympäristökysymyksen ulottuvuuksia rajatessaan kiistan osapuolet määrittelevät käsitteitä uudelleen, värväävät perusteluihin aineellisia elementtejä ja liittoutuvat tiedollisiin artefakteihin tai sopeutuvat niihin. Turveteollisuus pyrkii löytämään paikkansa erilaisissa lupaehdoissa ja ympäristövaikutusten hallintaan tarkoitetuissa luokituksissa rajaamalla turpeen energiakäytön kansalliseksi omavaraisuus- ja hyvinvointikysymykseksi. Turveteollisuus asettuu mahdollistamaan suomalaisten hyötymisen turpeesta ja energiamuodon valinnan reunaehtoja määrittää tuotantoalueiden olemassa oleva infrastruktuuri. Toimenpiteitä oikeutetaan palauttamalla ne luontoon. Tiedeyhteisö koostaa turpeesta ilmastopoliittisen kysymyksen, jossa tieteellinen tieto ilmastonmuutoksesta yhdistyy kansainvälisen ilmastoyhteistyön velvoittavuuteen. Ympäristöratkaisuja rajaa luonnonprosessien vaikea ennakoitavuus. Erilaisten verkostojen lähentämistä yritetään ehdottamalla turvetuotannon infrastruktuurin värväämistä uusiutuvan energian tuotantoon.