Enter economy, exit ideology? Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombian toiminta ja sen muutos 1964-2014 Michael Mannin vallan nelilähdemallin kautta selitettynä

Abstract

Tämä pro gradu -työ analysoi kolumbialaisen sissijärjestön Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombian (FARC) toimintaa Kolumbiassa vuodesta 1964 nykypäiviin saakka jatkuneessa konfliktissa. Työn lähtökohdat ovat konfliktintutkimuksessa, tarkemmin sanottuna nk. uusiin sotiin ja matalan intensiteetin konflikteihin liittyvässä problematiikassa, mutta työ pyrkii vastaamaan tieteenalan keskustelussa esitettyyn kritiikkiin lähtökohtien liiallisesta kategorisoivasta vaikutuksesta ja tiettyihin konfliktien aspekteihin keskittymisestä muiden kustannuksella käyttämällä analyysissa teoreettista mallia, jota tieteenalalla ei aiemmin juuri ole sovellettu.

Mainittuna teoreettisena mallina toimii englantilaisen sosiologin Michael Mannin vallan nelilähdeteoriassaan muotoilema nk. IEMP-malli, jonka mukaan yhteiskunnalliset valtalähteet voidaan jakaa ideologiseen, taloudelliseen, sotilaalliseen ja poliittiseen. Teoriaa hyödyntämällä työ kykenee huomioimaan kaikkien eri valtalähteiden ilmenemisen FARCin toiminnassa ja antamaan täten tutkimuskohteestaan mahdollisimman kattavan, monipuolisen ja koherentin kuvan.

Työssä käytettävä metodi on tapaustutkimus lähinnä tulkitsevassa muodossaan. Työn tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat kriittisessä realismissa ja metateoreettisesti työ edustaa instrumentalismia korostaen teorioiden selittävää luonnetta ja puolisäännönmukaisuutta. Näistä lähtökohdista rakennetaan Mannin teoriamallin valossa tapaustutkimuksellinen analyysi konfliktin kehityskulusta lähinnä prosessinjäljitystä ja typologista teoretisointia hyödyntäen.

Tuloksissaan työ osoittaa FARCin painottaneen aiemmin toiminnassaan varsin paljon ideologista valtaa, mutta sittemmin siirtyneen enenevässä määrin sotilaallisen ja (jossain määrin keinona edellisen saamiselle myös) taloudellisen vallan tavoitteluun. Näistä varsinkin jälkimmäiseen liittyvät toimenpiteet (erityisesti FARCin osallisuus huumekauppaan) ovat puolestaan voimakkaasti heikentäneet liikkeen ideologista valtapositiota eikä FARC siksi ole kyennyt hyötymään asymmetrisen sodankäyntinsä aiheuttamasta valtiovallan delegitimaatiosta. Lisäksi FARCin mahdollisuuksia konfliktissa on heikentänyt se, että Kolumbian hallitus on kyennyt hyödyntämään poliittista valtaansa toimijana kansainvälisessä järjestelmässä siten, että se on saanut runsaasti sotilaallista ja taloudellista tukea Yhdysvalloilta.

FARCin ja Kolumbian konfliktin selittämisen lisäksi työ toimii samalla eräänlaisena koeluotauksena Mannin mallin soveltamisesta konfliktintutkimukseen. Tältä osin työ tuo esille mahdollisesti yleisemminkin tieteenalalla päteviä huomioita toimijan vahvistumisen yksittäisen valtalähteen kohdalla toisinaan aiheuttamista negatiivisista takaisinkytkennöistä saman toimijan positioissa muiden valtalähteiden kohdalla sekä rauhanneuvottelujen tarkastelemista sotilaallisen vallan trade-offina muissa vallan lajeissa saavutettavaan valtaan. Mannin teorian kohdalla työ toimii esimerkkinä sen soveltamiskelpoisuudesta myös konfliktintutkimukseen, mutta nostaa myös esiin huomioita poliittisen vallan valtiolähtöisen määrittelyn ongelmallisuudesta.