Naurua naurun vuoksi? Yllätys, parodia ja absurdin huumorin keinot unkarilaisen L'art pour l'art -sketsiryhmän sanoituksissa
Vuori, Ilona (2014)
2014
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408212064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408212064
Tiivistelmä
Tutkimuksessani käsittelen unkarilaista sketsiryhmää L’art pour l’art:ia ja parodiaa sen tuotannossa. L’art pour l’art tapa rakentaa huumoria on rikas, monivivahteinen ja useita keinoja rinnakkain käyttävä. Omassa tutkielmassani keskityn erityisesti parodiaan ryhmän tuotannossa ja sen osa-alueina geneeriseen parodiaan ja spesifiin parodiaan. Lisäksi analysoin muita ryhmän käyttämiä kirjallisen huumorin keinoja, kuten yllätystä ja absurdia huumoria, mutta alisteisina parodian käsittelylle. Tutkimuskysymykseni onkin, millaisia parodian keinoja L’art pour l’art käyttää huumorissaan ja miten parodian rinnalla käytetyt muut huumorin tekniikat vaikuttavat parodian saamiin merkityksiin.
Olen valinnut parodian työni pääkäsitteeksi, koska omasta mielestäni se kuvaa yksittäisistä käsitteistä parhaiten sketsiryhmän tyylilajia. Margaret A. Rosen kuvaama tapa määritellä parodia simulaatioksi ja dissimulaatioksi eli tiivistettynä jäljitteleväksi muunteluksi kuvaa hyvin etenkin geneerisen parodian toimintaa L’art pour l’artilla. Geneerisen parodian käsitteen avulla luen L’art pour l’artin huumoria, joka perustuu genren muunteluun. Spesifin parodian käsitteen avulla puolestaan luen sketsejä, joissa lähtökohtana on jokin spesifi taustateksti.
Parodian rinnalla L’art pour l’art käyttää laajaa repertuaaria muita huumorin keinoja, joista osa on retorisia eli kielellisiä ja osa ei. Analysoin parodian rinnalla muita huumorin retorisia keinoja, mutta alisteisena parodialle ja suhteessa parodiseen huumoriin.
Vaikka työni pääpaino on parodiassa, absurdin huumorin käsite on lähes yhtä tärkeä, sillä sketsiryhmäläiset luonnehtivat itse itseään absurdin huumorin edustajiksi. Parodian ja absurdin huumorin pääkeinoksi luen yllätyksen, joka toteutuu intertekstuaalisuuden ja genreodotusten avulla.
Hyödynnän tutkielmassani erityisesti Arthur Asa Bergerin laatimia kuvauksia huumorin eri keinoista, sillä ne näyttävät palvelevan erityisen hyvin tutkimuskohteeni lähestymisessä.
L’art pour l’art käyttää tuotannossaan sekä geneeristä että spesifiä parodiaa useina eri variaatioina. Se millaisen sävyn parodia kulloinkin saa riippuu paitsi varioitavasta genrestä ja taustatekstistä, parodian tekniikoista, myös siitä, millaisia muita huumorin tekniikoita käytetään parodian rinnalla.
Varsinkin absurdissa huumorissa nauru tuntuu aina olevan askelen edellä tutkijaansa, joka pyrkii ymmärtämään älyllisesti huumorin keinoja ja tekniikoita. L’art pour l’art käyttää absurdia, parodiaa, yllätystä, ironiaa, satiiria, nonsensea ja monia muita välineitä kuvaamaan eräänlaista zeniläistä elämälle nauramisen filosofiaa tavalla, josta ei oikeastaan voikaan saada tiukkaa mentaalista otetta. Selityksenä tälle pitänee nähdä, että absurdius on kaikkialla vallitseva, luovan vapauden ja mielikuvituksen läpileikkaama periaate, jota ei voi kiertää.
Olen valinnut parodian työni pääkäsitteeksi, koska omasta mielestäni se kuvaa yksittäisistä käsitteistä parhaiten sketsiryhmän tyylilajia. Margaret A. Rosen kuvaama tapa määritellä parodia simulaatioksi ja dissimulaatioksi eli tiivistettynä jäljitteleväksi muunteluksi kuvaa hyvin etenkin geneerisen parodian toimintaa L’art pour l’artilla. Geneerisen parodian käsitteen avulla luen L’art pour l’artin huumoria, joka perustuu genren muunteluun. Spesifin parodian käsitteen avulla puolestaan luen sketsejä, joissa lähtökohtana on jokin spesifi taustateksti.
Parodian rinnalla L’art pour l’art käyttää laajaa repertuaaria muita huumorin keinoja, joista osa on retorisia eli kielellisiä ja osa ei. Analysoin parodian rinnalla muita huumorin retorisia keinoja, mutta alisteisena parodialle ja suhteessa parodiseen huumoriin.
Vaikka työni pääpaino on parodiassa, absurdin huumorin käsite on lähes yhtä tärkeä, sillä sketsiryhmäläiset luonnehtivat itse itseään absurdin huumorin edustajiksi. Parodian ja absurdin huumorin pääkeinoksi luen yllätyksen, joka toteutuu intertekstuaalisuuden ja genreodotusten avulla.
Hyödynnän tutkielmassani erityisesti Arthur Asa Bergerin laatimia kuvauksia huumorin eri keinoista, sillä ne näyttävät palvelevan erityisen hyvin tutkimuskohteeni lähestymisessä.
L’art pour l’art käyttää tuotannossaan sekä geneeristä että spesifiä parodiaa useina eri variaatioina. Se millaisen sävyn parodia kulloinkin saa riippuu paitsi varioitavasta genrestä ja taustatekstistä, parodian tekniikoista, myös siitä, millaisia muita huumorin tekniikoita käytetään parodian rinnalla.
Varsinkin absurdissa huumorissa nauru tuntuu aina olevan askelen edellä tutkijaansa, joka pyrkii ymmärtämään älyllisesti huumorin keinoja ja tekniikoita. L’art pour l’art käyttää absurdia, parodiaa, yllätystä, ironiaa, satiiria, nonsensea ja monia muita välineitä kuvaamaan eräänlaista zeniläistä elämälle nauramisen filosofiaa tavalla, josta ei oikeastaan voikaan saada tiukkaa mentaalista otetta. Selityksenä tälle pitänee nähdä, että absurdius on kaikkialla vallitseva, luovan vapauden ja mielikuvituksen läpileikkaama periaate, jota ei voi kiertää.