Vaaliraha ja lautakasa journalismissa - kohun lietsoja vai vastuullinen arvioija?
Torkkola, Sinikka (2014)
Torkkola, Sinikka
Tampereen yliopisto
2014
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9558-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9558-8
Tiivistelmä
Sinikka Torkkola
Vaaliraha ja lautakasa journalismissa - kohun lietsoja vai vastuullinen arvioija?
Vaalirahakohuksi kutsuttu tapahtumavyyhti alkoi keväällä 2008, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin lipsautti, ettei hän ole hän ole ilmoittanut kaikkia vaalitukijoitaan, koska ilmoittamatta jättämisestä ei rangaista. Kommentista alkoi paljastusten sarja, jossa kaivettiin esiin puolueiden vaalirahoituksia ja niihin liittyviä epäselvyyksiä. Vaalirahatapaus linkittyy yhteen sekä teemallisesti että ajallisesti myös niin sanottuun lautakasatapaukseen. Tämä tapaus alkoi Yleisradion Silminnäkijät-ohjelman jaksosta Matin talot (Yle 28.9.2009), jossa väitettiin pääministeri Matti Vanhasen saaneen maksutta puutavaraa talonsa rakentamiseen.
Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, miten vaalirahaepäselvyyksiä ja lautakasatapausta käsiteltiin journalistisessa julkisuudessa. Toiseksi tutkimuksessa eritellään, miten journalistisessa julkisuudessa käsitellään ja arvioidaan journalismin yhteiskunnallista tehtävää. Tutkimusaineisto on kaksiosainen. Ensimmäisessä aineisto-osassa on toimituksellisia mielipidekirjoituksia ja yleisönosastokirjoituksia, joissa käsitellään vaalirahoituksen epäselvyyksiä. Aineistossa on yhteensä 1333 pääkirjoitusta, kolumnia, uutiskommenttia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka on julkaistu kevätkesällä 2008 ja kesällä 2009. Toisessa aineisto-osassa yhteensä 995 syys-lokakuun vaihteessa ja joulukuussa 2009 julkaistua journalistista tekstiä, jotka käsittelevät lautakasatapausta tai vaalirahoituksen epäselvyyksiä.
Tutkimusaineistot on kerätty 20 sanomalehdestä. Tutkimusaineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti.
Poliitikot, erityisesti pääministeri Matti Vanhanen ja keskustapuolue ovat vaalirahaepäselvyyksiä käsittelevissä teksteissä esitetyn kritiikin kohteena. Journalismin toimintaan arvioidaan niukasti. Lehdissä julkaistujen arvioiden mukaan journalismi hoitaa hyvin yhteiskunnallista tehtäväänsä eli seuraa ja valvoo vallankäyttäjiä. Kuva ei kuitenkaan ole särötön eikä vaalirahaepäselvyyksien puimista pidetä varauksettomasti hyvänä toimintana. Vaalirahoitusepäselvyyksien käsittelyä kritisoidaan ajojahdiksi, liioitteluksi ja turhaksi kohuksi. Journalismikritiikkiä esittivät muutkin kuin vain keskustapuoluetta lähellä olevat toimijat. Journalismikritiikissä myös kysytään, miksi vaalirahoituskohu nousi esiin vasta keväällä 2008 eikä heti 2007 eduskuntavaalien jälkeen.
Journalismikritiikissä sivuutetaan journalismi yhteiskunnallisena instituutiona. Journalistisessa julkisuudessa journalismi samaistetaan toimittajien toimintaan. Journalismin epäkohdat paikannetaan toimituksellisiin käytäntöihin ja toimittajien ammattitaitoon. Toimituksellisissa mielipiteissä lautakasa-tapausta pidetään yksittäisenä, poikkeuksellisena tapauksena, josta ei saa tehdä johtopäätöksiä journalismin toiminnasta yleensä. Sekä vaaliraha- että lautakasatapaus osoittavat, ettei journalistisessa julkisuudessa ole tapana pohtia journalismin omaa toimintaa eikä arvioida journalismia instituutiona. Journalismin julkisessa itseymmärryksessä ei vahtikoiran isäntien määrää, luonnetta eikä vaihtomahdollisuutta pohdita.
Vaaliraha ja lautakasa journalismissa - kohun lietsoja vai vastuullinen arvioija?
Vaalirahakohuksi kutsuttu tapahtumavyyhti alkoi keväällä 2008, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin lipsautti, ettei hän ole hän ole ilmoittanut kaikkia vaalitukijoitaan, koska ilmoittamatta jättämisestä ei rangaista. Kommentista alkoi paljastusten sarja, jossa kaivettiin esiin puolueiden vaalirahoituksia ja niihin liittyviä epäselvyyksiä. Vaalirahatapaus linkittyy yhteen sekä teemallisesti että ajallisesti myös niin sanottuun lautakasatapaukseen. Tämä tapaus alkoi Yleisradion Silminnäkijät-ohjelman jaksosta Matin talot (Yle 28.9.2009), jossa väitettiin pääministeri Matti Vanhasen saaneen maksutta puutavaraa talonsa rakentamiseen.
Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, miten vaalirahaepäselvyyksiä ja lautakasatapausta käsiteltiin journalistisessa julkisuudessa. Toiseksi tutkimuksessa eritellään, miten journalistisessa julkisuudessa käsitellään ja arvioidaan journalismin yhteiskunnallista tehtävää. Tutkimusaineisto on kaksiosainen. Ensimmäisessä aineisto-osassa on toimituksellisia mielipidekirjoituksia ja yleisönosastokirjoituksia, joissa käsitellään vaalirahoituksen epäselvyyksiä. Aineistossa on yhteensä 1333 pääkirjoitusta, kolumnia, uutiskommenttia ja yleisönosastokirjoitusta, jotka on julkaistu kevätkesällä 2008 ja kesällä 2009. Toisessa aineisto-osassa yhteensä 995 syys-lokakuun vaihteessa ja joulukuussa 2009 julkaistua journalistista tekstiä, jotka käsittelevät lautakasatapausta tai vaalirahoituksen epäselvyyksiä.
Tutkimusaineistot on kerätty 20 sanomalehdestä. Tutkimusaineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti.
Poliitikot, erityisesti pääministeri Matti Vanhanen ja keskustapuolue ovat vaalirahaepäselvyyksiä käsittelevissä teksteissä esitetyn kritiikin kohteena. Journalismin toimintaan arvioidaan niukasti. Lehdissä julkaistujen arvioiden mukaan journalismi hoitaa hyvin yhteiskunnallista tehtäväänsä eli seuraa ja valvoo vallankäyttäjiä. Kuva ei kuitenkaan ole särötön eikä vaalirahaepäselvyyksien puimista pidetä varauksettomasti hyvänä toimintana. Vaalirahoitusepäselvyyksien käsittelyä kritisoidaan ajojahdiksi, liioitteluksi ja turhaksi kohuksi. Journalismikritiikkiä esittivät muutkin kuin vain keskustapuoluetta lähellä olevat toimijat. Journalismikritiikissä myös kysytään, miksi vaalirahoituskohu nousi esiin vasta keväällä 2008 eikä heti 2007 eduskuntavaalien jälkeen.
Journalismikritiikissä sivuutetaan journalismi yhteiskunnallisena instituutiona. Journalistisessa julkisuudessa journalismi samaistetaan toimittajien toimintaan. Journalismin epäkohdat paikannetaan toimituksellisiin käytäntöihin ja toimittajien ammattitaitoon. Toimituksellisissa mielipiteissä lautakasa-tapausta pidetään yksittäisenä, poikkeuksellisena tapauksena, josta ei saa tehdä johtopäätöksiä journalismin toiminnasta yleensä. Sekä vaaliraha- että lautakasatapaus osoittavat, ettei journalistisessa julkisuudessa ole tapana pohtia journalismin omaa toimintaa eikä arvioida journalismia instituutiona. Journalismin julkisessa itseymmärryksessä ei vahtikoiran isäntien määrää, luonnetta eikä vaihtomahdollisuutta pohdita.