Ну, как бы, всё! Слова-паразиты как дискурсивные маркеры в монологах и устных последовательных переводах
Gaynutdinova, Sarbiya (2014)
2014
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408202050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408202050
Tiivistelmä
Täytesanat diskurssipartikkeleina monologeissa ja konsekutiivitulkkauksissa
Täytesanat ovat suullisen viestinnän erottamaton osa. Vaikka yleinen mielipide täytesanoista on negatiivinen, täytesanoilla on kuitenkin oma roolinsa ja funktionsa kielellisessä todellisuudessa. Täytesanat esiintyvät puheessa puheilmaisun muodostumisen eri vaiheissa ja niin toimivat diskurssipartikkeleina. Diskurssipartikkelien funktio riippuu vaiheen eri toiminnoista. Työn tarkoituksena on tarkastella diskurssipartikkeleiden käyttöä tutkimusaineistossa, joka koostuu neljästä nauhoitetusta venäjänkielisestä monologista ja neljästä nauhoitetusta konsekutiivitulkkauksesta suomesta venäjään. Tulkkauksien lähdeviestinä on monologi. Monologipuhujat ja tulkit ovat samoja henkilöitä. Kaksi heistä on venäjänkielisiä ja kaksi suomenkielisiä. Kaikki nauhoitukset oli transkriboitu tutkimusta varten.
Tutkimuksen hypoteesi on, että monologeissa esiintyy enemmän täytesanoja kuin tulkkauksissa. Tämä johtuu siitä, että täytesanat ovat spontaanin puheen yksi tärkeimpiä piirteitä. Tulkkaus on taas erikoinen kommunikatiivinen tilanne ja siinä puheilmaisun muodostumisprosessi poikkeaa huomattavasti tavallisesta suullisesta viestinnästä.
Tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin Julia Daraganin täytesanojen luokittelun teoria. Daraganin teorian mukaan täytesanat ovat diskurssipartikkeleita, joiden funktio on merkitä puheilmaisun muodostamisprosessin eri vaiheet ja toiminnot. Puheilmaisun muodostamisprosessin esimerkkinä käytettiin Aleksei Leontjevin kehittämää puheilmaisun muodostamismallia, joka koostuu viidestä vaiheesta. Leontjevin mallia sovellettiin tulkkausprosessiin Min’jar-Beloruchevin kaavan kautta. Min’jar-Beloruchevin mukaan konsekutiivitulkkausta pitää käsitellä tiedonvälitysprosessina, joka koostuu kuudesta vaiheesta.
Työn analyysiosuudessa tarkasteltiin Daraganin luokittelun mukaisten täytesanojen käyttöä ja funktioita tutkimusaineistossa. Monologien analyysin tärkein tulos oli, että kaikissa monologeissa käytettiin eniten puheilmaisun muodostumisprosessin kolmannen vaiheen täytesanoja. Leontjevin mukaan kolmas vaihe on koko prosessin tärkein vaihe. Tulkkauksissa ei tullut esiin yhteistä vaihetta, jossa esiintyisi kaikkein eniten täytesanoja, mutta analyysin aikana havaittiin joidenkin täytesanojen epätavallista käyttöä, joka oli ominaista vain tietyssä tulkkaustilanteessa. Näin olleen tutkimuksen
hypoteesi osoittautui oikeaksi vain osittain.
Täytesanat ovat suullisen viestinnän erottamaton osa. Vaikka yleinen mielipide täytesanoista on negatiivinen, täytesanoilla on kuitenkin oma roolinsa ja funktionsa kielellisessä todellisuudessa. Täytesanat esiintyvät puheessa puheilmaisun muodostumisen eri vaiheissa ja niin toimivat diskurssipartikkeleina. Diskurssipartikkelien funktio riippuu vaiheen eri toiminnoista. Työn tarkoituksena on tarkastella diskurssipartikkeleiden käyttöä tutkimusaineistossa, joka koostuu neljästä nauhoitetusta venäjänkielisestä monologista ja neljästä nauhoitetusta konsekutiivitulkkauksesta suomesta venäjään. Tulkkauksien lähdeviestinä on monologi. Monologipuhujat ja tulkit ovat samoja henkilöitä. Kaksi heistä on venäjänkielisiä ja kaksi suomenkielisiä. Kaikki nauhoitukset oli transkriboitu tutkimusta varten.
Tutkimuksen hypoteesi on, että monologeissa esiintyy enemmän täytesanoja kuin tulkkauksissa. Tämä johtuu siitä, että täytesanat ovat spontaanin puheen yksi tärkeimpiä piirteitä. Tulkkaus on taas erikoinen kommunikatiivinen tilanne ja siinä puheilmaisun muodostumisprosessi poikkeaa huomattavasti tavallisesta suullisesta viestinnästä.
Tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin Julia Daraganin täytesanojen luokittelun teoria. Daraganin teorian mukaan täytesanat ovat diskurssipartikkeleita, joiden funktio on merkitä puheilmaisun muodostamisprosessin eri vaiheet ja toiminnot. Puheilmaisun muodostamisprosessin esimerkkinä käytettiin Aleksei Leontjevin kehittämää puheilmaisun muodostamismallia, joka koostuu viidestä vaiheesta. Leontjevin mallia sovellettiin tulkkausprosessiin Min’jar-Beloruchevin kaavan kautta. Min’jar-Beloruchevin mukaan konsekutiivitulkkausta pitää käsitellä tiedonvälitysprosessina, joka koostuu kuudesta vaiheesta.
Työn analyysiosuudessa tarkasteltiin Daraganin luokittelun mukaisten täytesanojen käyttöä ja funktioita tutkimusaineistossa. Monologien analyysin tärkein tulos oli, että kaikissa monologeissa käytettiin eniten puheilmaisun muodostumisprosessin kolmannen vaiheen täytesanoja. Leontjevin mukaan kolmas vaihe on koko prosessin tärkein vaihe. Tulkkauksissa ei tullut esiin yhteistä vaihetta, jossa esiintyisi kaikkein eniten täytesanoja, mutta analyysin aikana havaittiin joidenkin täytesanojen epätavallista käyttöä, joka oli ominaista vain tietyssä tulkkaustilanteessa. Näin olleen tutkimuksen
hypoteesi osoittautui oikeaksi vain osittain.