Mistä on nettideittaileva mies tehty? Maskuliinisen ideaaliminän rakentaminen Facebookin Sparkey-nettideittisovelluksessa
Kuosa, Mari-Leena (2013)
2013
Mediakulttuuri - Media Culture
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408112035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201408112035
Tiivistelmä
Tarkastelen suomalaisen miehen myöhäismodernissa ilmeneviä maskuliinisuuksien identiteettejä sosiaalisessa mediassa. Erityisesti pohdin mediakulttuurin ja sosiaalisen median roolia miehen ihanneminuuden rakentamisessa.
Tutkimuskohteena on moderni, tekstuaalinen mieheys - niin kuvallisena kuin sanallisenakin - representaationa (esityksenä) ja toteutuksena Facebookin Sparkey-nettideittisovelluksessa. Primaariaineistona on 50 suomalaisen 30-50-vuotiaan kulttuuri- ja tietotyöläisinä toimivan pääkaupunkiseutulaisen nettideittiprofiilien kuvat ja heitä arvioineiden naisten antamat sanalliset arviot kuvista. Teoreettisena työkaluna miesten identiteettien rakentamista tutkittaessa käytetään filosofi Judith Butlerin performatiivisuuden käsitettä. Sen mukaan sukupuoli rakentuu toistamalla kulttuurisesti jaettuja miehisiksi katsottuja institutionaalisia konventioita.
Tutkielman teoreettis-metodologisessa keskiössä ovat visuaalisen kulttuurin valta identiteetin rakentamisessa sekä miestutkimus. Analyysissä hyödynnetään useita teoreettisia apuvälineitä, joista keskeisimpänä on hegemonisen maskuliinisuuden (Tim Carrigan & al.) käsite. Hegemoninen maskuliinisuus selittää, kuinka miehiin kohdistuu kulttuurisen maskuliinisuuden kautta patriarkaalisia paineita ja, kuinka maskuliinisuuksia voi olla monenlaisia sekä sitä, mikä ruokkii patriarkaatin säilymistä kulttuurissamme.
Viimeaikaista identiteettiteoretisointia lähestytään Judith Butlerin, Stuart Hallin ja Johan Fornäsin ajatuksin. Maskuliinisen identiteetin rakentumista internetissä selitetään filosofi Michel Foucault'n "minäteknologialla". Sillä tarkoitetaan käytäntöjä, joilla pyritään ohjailemaan, muokkaamaan ja kontrolloimaan ihmisten toimintaa esim. seksuaalisina olentoina. Tulkitsen Sparkeyn yhdeksi "minä-koneeksi", jossa voi rakentaa ideaaliminäänsä halutunlaiseksi. Keskityn erityisesti seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen, jotka ovat oleellisia nykyisessä mediakulttuurissa. Miesten nettiprofiilisen tutkimiseen olen käyttänyt määrällistä sisältöjen analyysiä ja laadullista lähilukua.
Tutkimustulosten perusteella miesten esitykset itsestään ovat notkistuneet, vaikka vanhat mieheyden mallit elävät edelleen orastavan uuden mieheyden rinnalla. Iän myötä miesten hegemonisen maskuliinisuuden esittäminen väheni. Ristiriita deittimarkkinoilla syntyy siitä, että miesten tarjous ja naisten toiveet maskuliinisuuden muodoista eivät kohtaa. Naiset haluavat deittikumppanin, jossa yhdistyvät sekä parhaat palat perinteisestä maskuliinisuudesta (hot =”kuuma, seksikäs”), mutta samalla söpön ja persoonallisen, pehmeämpää uutta mieheyttä edustavan miehen – siis Tarzanin ja herrasmiehen samassa paketissa.
Jatkotutkimuskohde voisi olla samalla tematiikalla tutkittu kaupallinen nettideittisivusto, mutta käsittäisin sukupuolen siinä enemmänkin sosiaaliseksi performanssiksi ja tyyliksi kuin biologian tai edes identiteetin alueeksi, mikä auttaisi käsittelemään sukupuolen käsitettä laveammin. Lisäksi tekisin perusteellisemman vastaanottajatutkimuksen.
Tutkimuskohteena on moderni, tekstuaalinen mieheys - niin kuvallisena kuin sanallisenakin - representaationa (esityksenä) ja toteutuksena Facebookin Sparkey-nettideittisovelluksessa. Primaariaineistona on 50 suomalaisen 30-50-vuotiaan kulttuuri- ja tietotyöläisinä toimivan pääkaupunkiseutulaisen nettideittiprofiilien kuvat ja heitä arvioineiden naisten antamat sanalliset arviot kuvista. Teoreettisena työkaluna miesten identiteettien rakentamista tutkittaessa käytetään filosofi Judith Butlerin performatiivisuuden käsitettä. Sen mukaan sukupuoli rakentuu toistamalla kulttuurisesti jaettuja miehisiksi katsottuja institutionaalisia konventioita.
Tutkielman teoreettis-metodologisessa keskiössä ovat visuaalisen kulttuurin valta identiteetin rakentamisessa sekä miestutkimus. Analyysissä hyödynnetään useita teoreettisia apuvälineitä, joista keskeisimpänä on hegemonisen maskuliinisuuden (Tim Carrigan & al.) käsite. Hegemoninen maskuliinisuus selittää, kuinka miehiin kohdistuu kulttuurisen maskuliinisuuden kautta patriarkaalisia paineita ja, kuinka maskuliinisuuksia voi olla monenlaisia sekä sitä, mikä ruokkii patriarkaatin säilymistä kulttuurissamme.
Viimeaikaista identiteettiteoretisointia lähestytään Judith Butlerin, Stuart Hallin ja Johan Fornäsin ajatuksin. Maskuliinisen identiteetin rakentumista internetissä selitetään filosofi Michel Foucault'n "minäteknologialla". Sillä tarkoitetaan käytäntöjä, joilla pyritään ohjailemaan, muokkaamaan ja kontrolloimaan ihmisten toimintaa esim. seksuaalisina olentoina. Tulkitsen Sparkeyn yhdeksi "minä-koneeksi", jossa voi rakentaa ideaaliminäänsä halutunlaiseksi. Keskityn erityisesti seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen, jotka ovat oleellisia nykyisessä mediakulttuurissa. Miesten nettiprofiilisen tutkimiseen olen käyttänyt määrällistä sisältöjen analyysiä ja laadullista lähilukua.
Tutkimustulosten perusteella miesten esitykset itsestään ovat notkistuneet, vaikka vanhat mieheyden mallit elävät edelleen orastavan uuden mieheyden rinnalla. Iän myötä miesten hegemonisen maskuliinisuuden esittäminen väheni. Ristiriita deittimarkkinoilla syntyy siitä, että miesten tarjous ja naisten toiveet maskuliinisuuden muodoista eivät kohtaa. Naiset haluavat deittikumppanin, jossa yhdistyvät sekä parhaat palat perinteisestä maskuliinisuudesta (hot =”kuuma, seksikäs”), mutta samalla söpön ja persoonallisen, pehmeämpää uutta mieheyttä edustavan miehen – siis Tarzanin ja herrasmiehen samassa paketissa.
Jatkotutkimuskohde voisi olla samalla tematiikalla tutkittu kaupallinen nettideittisivusto, mutta käsittäisin sukupuolen siinä enemmänkin sosiaaliseksi performanssiksi ja tyyliksi kuin biologian tai edes identiteetin alueeksi, mikä auttaisi käsittelemään sukupuolen käsitettä laveammin. Lisäksi tekisin perusteellisemman vastaanottajatutkimuksen.