Junk Feminism and Nuclear Wannabes - Collaging Parodies of Iran and North Korea
Särmä, Saara (2014)
Särmä, Saara
Tampere University Press
2014
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9535-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9535-9
Tiivistelmä
Viimeisten 70 vuoden aikana ydinaseet ovat herättäneet (monia) negatiivisia tunteita, pääosin pelkoa. Tunteiden voimakkuus on vaihdellut riippuen maailmanpoliittisesta tilanteesta ja valtioiden keskinäisistä suhteista. Tämä väitöskirja käsittelee toisenlaisia, positiivisia tuntemuksia, joita ei yleensä liitetä ydinasevarusteluun. Toisin sanoen tutkimus käsittelee naurun roolia maailmanpolitiikassa ja keskittyy eräässä kansainvälisessä arvojärjestyksessä alimmaisena sijaitseviin toimijoihin. Tämä kansainvälinen arvojärjestys, globaali ydinasejärjestys, on institutionalisoitu ydinsulkusopimuksessa, joka jakaa maailman valtiot niihin, joilla on ydinase, ja niihin, joilla ei ole. Ydinasevalloiksi pyrkiviä Irania ja Pohjois-Koreaa kutsutaan tutkimuksessa ydinasetyrkyiksi (nuclear wannabes).
Tutkimus kartoittaa läntisiä (löyhästi ymmärrettynä) jokapäiväisiä käsityksiä ydinasetyrkyistä ja osoittaa, että globaalia ydinasejärjestystä tuotetaan jatkuvasti myös humoristisissa materiaaleissa, kuten erilaisissa pilakuvissa. Tutkimuksessa käytetty materiaali on peräisin internetistä ja sosiaalisesta mediasta, joissa pilakuvia julkaistaan ja jaetaan paljon. Naurun ja huumorin nähdään tutkimuksessa liittyvän siihen, millaiset materiaalit internetissä kiertävät ja kuinka nopeasti. Tämän seurauksena internetissä tuotettu tieto on enenevässä määrin sirpaloitunutta ja anekdoottimaista. Ydinasetyrkkyjen naurettavuus, jota pilakuvissa esitetään, tuottaa globaalia ydinasejärjestystä yhä uudelleen. Irvailu ydinasetyrkyille tuottaa myös rajanvetoja, joissa määrittyy ketkä kuuluvat kansainvälisen yhteisön tai jopa ihmiskunnan piiriin.
Teoreettisesti tutkimus sijoittuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen feministiseen poikkitieteelliseen kenttään ja käsitteellistää sukupuolen suhteellisena, performativisena ja hierarkkisena. Jotta tutkimuksessa pystytään käsittelemään internet-aineistojen sattumanvaraisuutta ja tiedon sirpaloitumista, on kehitetty kuvataiteesta ammentava metodologinen lähestymistapa: feministinen kollaasimetodologia. Kollaasimetodologia on leikkisä tutkimuksen tekemisen tapa, joka pyrkii edistämään luovuutta ja kokeilevuutta. Kokeileva kirjoittamisen tapa ja kuvataiteen tekeminen osana tutkimusprosessia haastavat perinteisiä tieteellisen ilmaisun tapoja ja purkavat hierarkkista suhdetta tutkijan ja lukijan väliltä.
Tutkimusprosessissa tehdyt kollaasit tuottavat kuvalliseen muotoon tutkimustekstin teemoja, siitä miten ydinasetyrkkyjä sukupuolitetaan ja seksualisoidaan jokapäiväisillä tavoilla. Kollaasit kyseenalaistavat tavanomaisen tekstin ensisijaisuuden suhteessa kuviin ja kutsuvat lukija-katsojan osallistumaan aktiivisesti merkitysten tuottamiseen.
Tutkimus kartoittaa läntisiä (löyhästi ymmärrettynä) jokapäiväisiä käsityksiä ydinasetyrkyistä ja osoittaa, että globaalia ydinasejärjestystä tuotetaan jatkuvasti myös humoristisissa materiaaleissa, kuten erilaisissa pilakuvissa. Tutkimuksessa käytetty materiaali on peräisin internetistä ja sosiaalisesta mediasta, joissa pilakuvia julkaistaan ja jaetaan paljon. Naurun ja huumorin nähdään tutkimuksessa liittyvän siihen, millaiset materiaalit internetissä kiertävät ja kuinka nopeasti. Tämän seurauksena internetissä tuotettu tieto on enenevässä määrin sirpaloitunutta ja anekdoottimaista. Ydinasetyrkkyjen naurettavuus, jota pilakuvissa esitetään, tuottaa globaalia ydinasejärjestystä yhä uudelleen. Irvailu ydinasetyrkyille tuottaa myös rajanvetoja, joissa määrittyy ketkä kuuluvat kansainvälisen yhteisön tai jopa ihmiskunnan piiriin.
Teoreettisesti tutkimus sijoittuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen feministiseen poikkitieteelliseen kenttään ja käsitteellistää sukupuolen suhteellisena, performativisena ja hierarkkisena. Jotta tutkimuksessa pystytään käsittelemään internet-aineistojen sattumanvaraisuutta ja tiedon sirpaloitumista, on kehitetty kuvataiteesta ammentava metodologinen lähestymistapa: feministinen kollaasimetodologia. Kollaasimetodologia on leikkisä tutkimuksen tekemisen tapa, joka pyrkii edistämään luovuutta ja kokeilevuutta. Kokeileva kirjoittamisen tapa ja kuvataiteen tekeminen osana tutkimusprosessia haastavat perinteisiä tieteellisen ilmaisun tapoja ja purkavat hierarkkista suhdetta tutkijan ja lukijan väliltä.
Tutkimusprosessissa tehdyt kollaasit tuottavat kuvalliseen muotoon tutkimustekstin teemoja, siitä miten ydinasetyrkkyjä sukupuolitetaan ja seksualisoidaan jokapäiväisillä tavoilla. Kollaasit kyseenalaistavat tavanomaisen tekstin ensisijaisuuden suhteessa kuviin ja kutsuvat lukija-katsojan osallistumaan aktiivisesti merkitysten tuottamiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4672]