Junk Feminism and Nuclear Wannabes - Collaging Parodies of Iran and North Korea

Abstract

Viimeisten 70 vuoden aikana ydinaseet ovat herättäneet (monia) negatiivisia tunteita, pääosin pelkoa. Tunteiden voimakkuus on vaihdellut riippuen maailmanpoliittisesta tilanteesta ja valtioiden keskinäisistä suhteista. Tämä väitöskirja käsittelee toisenlaisia, positiivisia tuntemuksia, joita ei yleensä liitetä ydinasevarusteluun. Toisin sanoen tutkimus käsittelee naurun roolia maailmanpolitiikassa ja keskittyy eräässä kansainvälisessä arvojärjestyksessä alimmaisena sijaitseviin toimijoihin. Tämä kansainvälinen arvojärjestys, globaali ydinasejärjestys, on institutionalisoitu ydinsulkusopimuksessa, joka jakaa maailman valtiot niihin, joilla on ydinase, ja niihin, joilla ei ole. Ydinasevalloiksi pyrkiviä Irania ja Pohjois-Koreaa kutsutaan tutkimuksessa ydinasetyrkyiksi (nuclear wannabes).

Tutkimus kartoittaa läntisiä (löyhästi ymmärrettynä) jokapäiväisiä käsityksiä ydinasetyrkyistä ja osoittaa, että globaalia ydinasejärjestystä tuotetaan jatkuvasti myös humoristisissa materiaaleissa, kuten erilaisissa pilakuvissa. Tutkimuksessa käytetty materiaali on peräisin internetistä ja sosiaalisesta mediasta, joissa pilakuvia julkaistaan ja jaetaan paljon. Naurun ja huumorin nähdään tutkimuksessa liittyvän siihen, millaiset materiaalit internetissä kiertävät ja kuinka nopeasti. Tämän seurauksena internetissä tuotettu tieto on enenevässä määrin sirpaloitunutta ja anekdoottimaista. Ydinasetyrkkyjen naurettavuus, jota pilakuvissa esitetään, tuottaa globaalia ydinasejärjestystä yhä uudelleen. Irvailu ydinasetyrkyille tuottaa myös rajanvetoja, joissa määrittyy ketkä kuuluvat kansainvälisen yhteisön tai jopa ihmiskunnan piiriin.

Teoreettisesti tutkimus sijoittuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen feministiseen poikkitieteelliseen kenttään ja käsitteellistää sukupuolen suhteellisena, performativisena ja hierarkkisena. Jotta tutkimuksessa pystytään käsittelemään internet-aineistojen sattumanvaraisuutta ja tiedon sirpaloitumista, on kehitetty kuvataiteesta ammentava metodologinen lähestymistapa: feministinen kollaasimetodologia. Kollaasimetodologia on leikkisä tutkimuksen tekemisen tapa, joka pyrkii edistämään luovuutta ja kokeilevuutta. Kokeileva kirjoittamisen tapa ja kuvataiteen tekeminen osana tutkimusprosessia haastavat perinteisiä tieteellisen ilmaisun tapoja ja purkavat hierarkkista suhdetta tutkijan ja lukijan väliltä.

Tutkimusprosessissa tehdyt kollaasit tuottavat kuvalliseen muotoon tutkimustekstin teemoja, siitä miten ydinasetyrkkyjä sukupuolitetaan ja seksualisoidaan jokapäiväisillä tavoilla. Kollaasit kyseenalaistavat tavanomaisen tekstin ensisijaisuuden suhteessa kuviin ja kutsuvat lukija-katsojan osallistumaan aktiivisesti merkitysten tuottamiseen.

Nuclear weapons have been a great source of intense negative sentiments, mainly fear, over the past 70 years. The intensity of these sentiments has fluctuated over the decades as the relative positions of and the relations between nuclear weapons states have shifted and changed. This doctoral dissertation deals with a different register of sentiments, equally familiar, but not often associated with the issue. It turns to sentiments that are more positive and examines laughter’s role in world politics. It focuses on the actors located at the bottom of the global nuclear order, namely nuclear wannabes. The global nuclear order is a hierarchy institutionalized in the Nuclear Nonproliferation Treaty, which divides the world into nuclear haves and have-nots. Nuclear wannabes are those states that want to move from have-not to have by acquiring nuclear arsenals, i.e. Iran and North Korea.

The dissertation explores (loosely western) everyday understandings of nuclear wannabes and argues that the global nuclear order is reproduced in humorous everyday representations of these states. It takes the internet and social media seriously as sites where everyday understandings are constituted. It argues that the knowledges produced in and through the internet are increasingly anecdotal and fragmented, and that humor and laughter play a role in the knowledge production and circulation. It looks at how laughter at actors depicted in internet parodies orders the global nuclear hierarchy, in particular, and orders the international more broadly. Furthermore, it examines the boundary conditions created by this laugher.

The work situates theoretically in the transdisciplinary field of Feminist International Relations and sees gender as relational, performative, and hierarchical. To engage with the fragmented mode of knowledge and random collection of “stuff” (research material) an art based methodology is developed. Junk feminist collaging experiments with a playful mode of doing research, which advocates for openness and creativity in research; for modes of writing and expression that disrupt the hierarchical relationship with the author and the reader; and for doing research by making art.

The collages created during the research process and presented as part of this dissertation are a unique intervention. This intervention challenges the priority of text over images in conventional academic modes of presenting research and invites the reader/viewer to participate actively in meaning making. The collages visualize the ways in which nuclear wannabes are gendered and sexualized, as these processes are central to the creation, recreation and maintenance of the hierarchical international order.