Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus

Abstract

Suurien vanhusikäluokkien hoidon järjestäminen kasvattaa tulevina vuosina hoitomenoja ja luo paineita julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen rahoituksen kestävyydelle. Kun etsitään keinoja vaikuttaa ikäsidonnaisten menojen kasvuun, on oleellista tietää, mitkä tekijät käytännössä ovat yhteydessä vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön ja menoihin. Niitä selvitettiin tässä tutkimuksessa. Tutkimus kuuluu terveystaloustieteen alaan, jonka menetelmiä tutkimuskysymysten tarkasteluun sovellettiin. Aineisto kerättiin Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen (IKÄ-hanke 2002–2007) yhteydessä ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla terveyspalvelujen käytöstä ja Kelan etuusrekisterien tiedoilla. Tutkimus osoittaa, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaadusta säästöstä. On arvioitu, että sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Tutkimuksessa toteutettu vanhojen heikkokuntoisten ihmisten ryhmämuotoinen laitoskuntoutus ei osoittautunut kustannusvaikuttavaksi. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että panostamalla vanhusten sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää terveyspalvelujen käyttöä ja menoja. Tämä tulos osoittaa, että työnjakoa vanhusten pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon välillä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena, jossa painopistettä voitaisiin siirtää enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan.

The ageing of the baby boomers will increase demand for health and social services. The rising costs of elderly care will be a challenge to the funding of public health care and social services. This study will determine the factors related to the use of services and care expenditure of the elderly population. To provide means to reduce the increase of age-related costs, it is relevant to take these factors into account. This study uses the methods of health economics. The data were collected in connection with the geriatric rehabilitation program by the Social Insurance Institution (Kela) and it was completed with the databases of the Care Register for Health Care maintained by the National Institute for Health and Welfare (THL) and benefits register maintained by the Social Insurance Institution. The results indicate that informal care decreases expenditures significantly. Without the informal care of family members, elderly care expenditures would be 2.8 billion euros higher. It would be economically justifiable to increase the number of recipients of informal care allowance as the savings are considerably higher than the costs. It is estimated that 60,000 informal carers do demanding and restrictive care work. Nevertheless, one in three of them do not receive informal care allowance. An inpatient (group) rehabilitation program for frail elderly people was executed in this study and was not found to be cost-effective. Based on this study, it seems that investments in social services for the elderly population could reduce the use and costs of health services. This result indicates that the distribution of work between long-term care and public health care for the elderly needs to be approached as an entity whose focus is more on social services.