Lukemaan opettamisen haasteet

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko lukemaan opettaminen muuttunut 1970-luvulta 2010-luvulle. Tutkimukseni rajautui näihin vuosikymmeniin haastateltavien opettajien työkokemuksen perusteella. Tehtävänä oli tarkastella mahdollisia tekijöitä, jotka ovat olleet yhteydessä lukemaan opettamisen muutokseen sekä kuvailla sitä, miten lukemaan opettaminen on mahdollisesti muuttunut. Toisena tutkielmani tavoitteena oli saada tietoa siitä, tarvitaanko eriyttämistä lukemaan opettamisessa sekä miten eriyttämistä mahdollisesti toteutetaan tämän päivän alakoulun lukemaan opettamisessa.

Tutkimuksen aineisto koostui kahdeksan opettajan haastattelusta. Haastateltavat olivat Pirkanmaalla työskenteleviä alakoulun luokanopettajia, erityisopettajia tai laaja-alaisia erityisopettajia. Haastateltaviksi pyrin saamaan alkuopettajia tai alkuopettajina toimineita luokanopettajia, joilla on lukemaan opettamisesta vahva kokemuspohja sekä erityisopettajia, joilla on erityisosaamista lukemaan opettamisesta. Tutkimusmenetelmäni oli laadullinen asennetutkimus ja haastattelut toteutettiin seitsemän asenneväittämän avulla, joita haastateltavat saivat vapaasti kommentoida. Haastatteluista analysoitiin haastateltavan kannanottoja ja perusteluja jokaista väittämää kohtaan. Analysointi tapahtui kahdella tasolla. Luokittavassa analyysissa havaintoja tunnistettiin ja ryhmiteltiin. Tässä vaiheessa huomio kiinnittyi siihen, onko vastaajan kannanotto myönteinen, kielteinen vai neutraali sekä siihen, miten vastaaja perusteli kantansa. Analyysin tulkitsevassa vaiheessa saadut tulokset johdettiin pidemmälle pelkistämällä ja hahmottamalla aineistoa teoreettisten näkökulmien avulla.

Tutkimustulokset osoittivat, että lukemaan opettaminen 1970-luvulta 2010-luvulle on muuttunut. Monikulttuurisuuden lisääntyminen ja luokkien heterogeenistyminen nousivat selittäviksi tekijöiksi lukemaan opettamisen muutoksessa. Haastatteluissa nousi esiin se, että lukutaitoisten osuus koulu- tulokkaissa on kasvanut ja lukuinnokkuus on hajaantunut ääripäihin. Nykyään lukemaan opetuksessa painotetaan ymmärtävää lukutaitoa teknistä lukutaitoa enemmän sekä KÄTS-opetusmenetelmän (Kirjain-Äänne-Tavu-Sana -opetusmenetelmän) käyttöä. Tulosten mukaan eriyttäminen lukemaan opetuksessa on tärkeää suurien tasoerojen ja oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen vuoksi. Eriyttämistä opettajat toteuttivat muun muassa luokansisäisiä tasoryhmiä muodostamalla, yksilöimällä tehtäviä sekä tekemällä yhteistyötä erityisopettajan ja kodin kanssa.

Lukutaidon vaatimukset ovat kasvaneet. Ymmärtävän ja kriittisen lukemisen osaaminen korostuu yhä enemmän. Kodin rooli on merkittävä lapsen lukemaan oppimisessa, joten koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön tulee panostaa. Lukemaan oppiminen rakentaa perustan muille lukuaineille ja vaikuttaa lapsen koulupolkuun. Ennen kaikkea lukemaan oppimisen tulee olla lapselle motivoivaa ja tuottaa iloa. Tulevaisuudessa eriyttämisen merkitys lukemaan opetuksessa tulee kasvamaan, koska suuntana on inklusiivinen, kaikille yhteinen, koulu. Opettajankoulutuksessa tulisi ottaa huomioon tämä suunta ja lisätä koulutukseen erityispedagogiikan sisältöjä, jotta luokanopettajat saisivat tietoa eriyttämisen mahdollisuuksista käytännön työelämään. Eriyttämisen haastetta tulisi tarkastella myös laajemman näkökulman kautta ja päättäjien tulisi tiedostaa eriyttämisen tarve. Suuret luokkakoot sekä opettajien pätkätyöt ovat este eriyttämisen toteutumiselle.