Le français parlé du point de vue didactique et sa représentation dans les manuels de primaire. Analyse de la série Tous ensemble

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana on ranskan puhekieli sekä ranskan opiskelu vieraana kielenä. Viestintätapojen suuri murros mm. internetin ja sosiaalisen median kehittymisen myötä on vaikuttanut siihen, että ranskan puhekieli on yhä enenevässä määrin käytössä ja esillä myös kirjoitetussa muodossa. Puhekielen ja puhekielisyyksien näkyvämmän roolin johdosta niiden osuus vieraan kielen oppimisessa sekä opetuksessa on mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuskohde. Tässä tutkimuksessa yhdistyykin luontevasti sosiolingvistinen ja didaktinen näkökulma.

Tutkimuksen teoriaosiossa käsitellään ranskan puhekieltä standardikieleen verrattuna. Keskeisiä käsitteitä ovat puhe- ja kirjakieli sekä kielen rekisterit. Teoria sisältää myös puhekielisen sanaston ja tiettyjen kielioppirakenteiden käsittelyä. Nämä analysoitavat puhekieliset kielioppirakenteet ovat kysymyslauseet (erityisesti intonaatiokysymykset), ne-kieltosanan poisjäänti kielteisissä lauseissa, on-pronominin käyttö subjektina nous-pronominin sijaan sekä dislokaatiot eli ns. lohkolauseet. Sanasto käsitellään omana osionaan. Kieltenopetuksen ja -oppikirjojen näkökulma kulkee mukana koko ajan. Analyysissa selvitetään, miten edellä mainittuja ranskan sanaston ja rakenteiden puhekielisyyksiä on mukana oppikirjoissa. Tässä hyödynnetään taulukoita, joihin on koottu mm. kielioppirakenteiden esiintymiä oppikirjoissa.

Analysoitava oppikirjasarja on alakouluun tarkoitettu Tous ensemble (Otava), johon kuuluu kaksi oppikirjaa: Tous ensemble 1 (TE1) ja Tous ensemble 2 (TE2). Tutkimuksessa ja analyysiosiossa on useaan otteeseen esillä standardikielen vahva asema ranskan opetuksessa ja etenkin sen varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksesta selviää, että Tous ensemble -oppikirjat sisältävät jonkin verran puhekielisyyksiä, osittain myös odotetusti, kuten suhteellisen runsas intonaatiokysymysten käyttö. On- ja nous-subjektien käytössä löytyi eroja kirjojen väliltä, sillä TE1:ssa subjektit ovat lähes yhtä yleisiä, kun taas TE2:ssa puhekielisen on-subjektin asema vahvistuu huomattavasti. Kautta linjan on-pronomini on kuitenkin yleisempi subjekti. Oppikirjat sisältävät jonkin verran myös puhekielelle hyvin tyypillisiä dislokaatioita, suhteellisen tasaisesti molemmissa kirjoissa. Tämä on luontevaa dialogien kielelle ja arkikielen oppimiselle, vaikka rakenteet ovat haasteellisia oppilaille. Kieltolauseet ovat oppikirjoissa odotetusti lähes täysin normatiivisia, sisältäen siis ne-kieltosanan. Puhekieliset sanat on koottu taulukoihin, mutta niiden määrän ei todettu olevan erityisen merkittävä.