Äidin kaksosilleen suuntaama puhe arkisissa vuorovaikutustilanteissa

Abstract

Kaksoslapsilla on todettu puheen ja kielen kehityksen viivästymisen riski. Tämän riskin suurimpana syynä on pidetty ympäristötekijöitä ja erityisesti lapselle yksilöllisesti suunnatun puheen vähäistä määrää. Yksöslapsilla tehtyjen tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että varhaislapsuudessa esiintynyt puheen ja kielen kehityksen viive saattaa olla yhteydessä esimerkiksi myöhempiin lukemisvaikeuksiin. Tutkimustulokset kaksosten kielenkehityksen viiveestä ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja kaksosperheiden vuorovaikutuksesta tiedetään vielä melko vähän.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella äidin ja kaksoslasten vuorovaikutusta lapselle suunnatun puheen määrän, laadun ja näiden jakautumisen suhteen. Tutkimusaineisto on osa logopedian tutkija Elon keräämää laajempaa kaksosten varhaisen sanaston kehityksen ja jokeltelun tutkimusta. Tutkimusaineistonani oli äidin ja 10 kuukauden ikäisten normaalisti kehittyneiden kaksoslasten, A-pojan ja B-tytön, ääniaineisto yhden päivän ajalta, jonka litteroin tarkempaa analyysia varten. Aineistosta erittelin äidin lapsille suuntaaman puheen määrän ja sen jakautumisen lasten kesken. Äidin puheen pragmaattisista funktioista tehtiin luokitus, jota käytettiin ilmausten sisällön analysoimiseksi.

Tutkimustulosten perusteella suurin osa äidin puheesta oli lapsille suunnattua. Laadullisesti äidin puheessa esiintyi eniten ympäristön ja toiminnan kuvailua. Äiti kohdisti B-lapselle hieman enemmän puhetta kuin A-lapselle, mutta laadullisesti puhe ei juurikaan eronnut lasten kesken. Molemmille suunnattu puhe erosi puolestaan yksilöllisesti suunnatusta puheesta siten, että siinä esiintyi yksilöllistä puhetta vähemmän tarkkaavuuden suuntaamista ja lapsen toiminnan ohjaamista. Lasten viihdyttämiseksi tarkoitettuja ilmauksia esiintyi taas enemmän kuin yksilöllisesti suunnatussa puheessa.

Koska kyseessä oli tapaustutkimus ja poikkileikkaus yhden päivän vuorovaikutustilanteista, tulokset eivät ole yleistettävissä. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että äidin lapsille suunnatun puheen määrä saattaa jakaantua epätasaisesti lasten kesken. Laadullisia eroja voi puolestaan esiintyä yksilöllisen ja yhteisesti suunnatun puheen välillä. Lapselle suunnattu puhe vastaa näiden tulosten pohjalta sisällöltään aiempien tutkimusten havaintoja. Jatkossa tarvitaan lisätietoa kaksosperheiden vuorovaikutuksesta ja siitä, esiintyykö kaksosten kielellis-kognitiivisen kehityksen ja yksilöllisesti suunnatun puheen määrän tai laadun välillä yhteyttä. Vertailevan pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista seurata sekä kaksosten varhaisen vuorovaikutuksen piirteitä että lasten kielellistä kehitystä suhteessa yksöslapsiin.