Verbien käyttö 6- ja 7-vuotiaiden lasten kertomuksissa. Vertaileva ryhmätutkimus

Abstract

Kerronnalla on tärkeä merkitys jokapäiväisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa. Kertominen edellyttää hyvin kehittyneitä kognitiivisia, kommunikatiivisia ja lingvistisiä taitoja. Kerronnan taitoihin on hyvä kiinnittää huomiota, koska niiden on lapsen sosiaalisten suhteiden lisäksi todettu olevan selvästi yhteydessä tulevaan koulumenestykseen. Tutkimalla kerrontaa voidaan saada kattavaa tietoa lapsen kielellisistä ja kielenkäyttöön liittyvistä taidoista, esimerkiksi hänen hallitsemansa sanaston määrästä ja laadusta. Kertovassa kielenkäytössä verbit ovat oleellisia, koska ne mahdollistavat tapahtumien ilmaisemisen. Siksi kertomukset ovat luonteva väline verbien käytön tutkimiseen. Verbisanaston niukkuus tai yksipuolisuus saattaa viitata kielen kehityksen poikkeavuuteen.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kahdenkymmenen 6- ja 7-vuotiaan kielellisesti tavanomaisesti kehittyneen lapsen verbien käyttöä sarjakuvakerronnassa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliteoriaa. Litteroitujen kertomusten avulla tutkittiin, millaisilla verbiprosesseilla lapset kuvasivat kertomuksen tapahtumia ja kuinka monipuolista verbisanastoa he käyttivät. Lisäksi vertailtiin verbien käyttöä tutkimushenkilöistä iän, sukupuolen ja koulutusasteen perusteella muodostettujen ryhmien välillä. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti Mann-Whitneyn U-testillä.

Tutkimushenkilöt toteuttivat kertomuksissaan eniten materiaalisia verbiprosesseja ja vähiten mentaalisia. Seitsemänvuotiaat toteuttivat prosesseja merkitsevästi enemmän kuin kuusivuotiaat, ja alkuopetuksessa olleet toteuttivat prosesseja esiopetuksessa olleita merkitsevästi enemmän. Lisäksi alkuopetuksessa olleiden kertomuksissa oli materiaalisten prosessien toteutumia merkitsevästi enemmän kuin esiopetuksessa olleiden. Verbien sana/sane-suhde oli koko aineiston kertomuksissa keskimäärin 0,58 ja hapax legomenon -verbien suhteellinen osuus keskimäärin 64,1 prosenttia. Verbisanaston monipuolisuudessa ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Alkuopetuksessa olleiden kertomuksissa yksittäisten, spesifien verbien määrä oli selvästi suurempi kuin esiopetuksessa olleiden.

Lasten verbien käyttöä on logopedian alalla tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkielman tulokset kertovat ainakin suuntaa-antavasti 6-7-vuotiaiden lasten verbien käytöstä sarjakuvakerronnassa, vaikka otoskoko olikin melko pieni. Tutkimustietoa verbien käytöstä semanttisesta näkökulmasta tarvitaan siis lisää suuremmilla otoksilla ja myös muista ikäryhmistä. Tarkastelemalla eri-ikäisten kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden lasten verbien käyttöä saataisiin arvokasta tietoa tyypillisestä verbisanaston käytön kehityksestä. Tätä tietoa voitaisiin käyttää tukena poikkeavan verbien käytön tunnistamisessa.